torstai 18. kesäkuuta 2015

18.6

Piun hätäsijoitus meillä kesti kolme viikkoa. Se meni hyvin, ei mitään ongelmia, paitsi että se alkoi kotiutumaan ja se ei ollut tarkoitus. Me tykättiin Piusta, mutta päätettiin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun meille seuraava koira tulee, se on pentu.
Piu palasi kotiinsa ja etsii sieltä loppuelämän perhettä.
Sittemmin meillä on käynyt hoidossa myös Heikki russeli ja Ixi bordercollie, jotka on olleet täällä ennenkin.
















Tänään tuli lampaat. Ne on niin kauniita, etten meinaa kestää. Tosi sietämätöntä, ettei niitä voi vaan heti mennä halimaan ja pusimaan, ovat arkoja vielä ja mun pitää vaan malttaa mieleni.
Pulmulle myös tää on aika vaikeeta, tälläkin hetkellä se istuu sohvan selkänojalla ja tärisee, kun näkee ikkunasta lampaat :D























Koirat on saaneet kohdata ne vasta hihnassa, koska en halua että niitä päästään ajamaan takaa ja pelottelemaan. Pitää opetella olemaan niiden kanssa.
Jos ei onnistu, niille rajataan metsälaidun ja me leikataan nurmikko pihasta itse.
Helmi sai olla vapaana niiden kanssa, koska Helmi vaan osaa, kaikissa tilanteissa ja aina se tietää miten pitää toimia <3 Vanhat koirat on niin viisaita.
Humppa pääsi kans aika pian hihnasta irti, kun osoittautui niin fiksuksi kun uskalsin toivoa.
Äijä yllätti huomaamalla heti moiset vieraslajin edustajat (kanathan oli meillä viikon, ennen kun se tajus ne..), se yritti vähän vetää niiden luokse, eikä oikein meinannut tyytyä jälkien haistelemiseen, mutta kävi sitten istumaan ja katseli vaan rapsutuksista nauttien.
Pulmu ja Lenny on selkeesti haastavimmat.























Pulmun kanssa käytiin Mustasaaressa näyttelyssä, tai lähinnä kasvattajaa moikkaamassa, käteen jäi ihan ok arvostelu, mutta T!
Pulmu esiintyi tosi kivasti, kehän ulkopuolella näytti alkuun siltä etten saa sitä ravaamaan metriäkään, se oli niin tohkeissaan muista koirista ja nukkunut kolmisen tuntia autossa, mutta kuinka ollakaan vähän ennen meidän luokan alkamista se muisti miten hienossa hihnassa kuuluu olla ja kehään menin ihan hyvillä fiiliksillä. Kuulin vaivatta mitä tuomari saneli sihteerille ja olisin ollut ihan tyytyväinen vaikka vaan H:n lappuun, mutta sama koira sieltä kotiin lähti ja meille Pulmu on just paras rakas :) Rotumääritelmän mukaan sentin liian matala.























Helmi on suht hyvässä kunnossa taas, päivä kerrallaan.
Vähän sama Äijän kanssa. Välillä noustessaan se on aika kankea ja saattaa kevittääkin toista takajalkaa. Voi olla että molemmille tämä on viimeinen kesä, mutta yritetään olla miettimättä sitä niin kauan, kun ei ole pakko.

Tommy Huovinen - Neiti jää




 







Ihana Ixi! Tervetuloa syksyllä uudestaan <3