Perusasioiden äärellä

Voi kun olis aina kiva kirjoitella vaan mukavia kuulumisia, mutta ei elämä niin mene.

Lemmikin omistajan raskain taakka on päättää toisen elinpäivistä ja seurata sivusta rappeutumista. Äijän kanssa ollaan taas lääkekuurilla korvasta ja se on vähällä aikaa raihnaantunut muutenkin melkoisesti. Ei siltä oikein voi sulkea silmiään, että se nousee ylös kankeasti ja liikkuu jäykästi, en ole nähnyt sen juoksevan enää pitkään aikaan.

Tänään oli se päivä, kun se vaan jatkoi uniaan kun menin Furminaattorilla harjaamaan.

Olen joskus todennut leikkisästi, että sinä päivänä on Äijästä elämänilo tipotiessään, kun se ei enää villiinny Furminaattorin näkemisestä, syömisen lisäksi se on nimittäin ollut sen elämässä toinen selkeä intohimo. Aika vähissä ne muuten on aina ollut.
Äijän eliniäkää ei koskaan olisi osattu ennustaa pitkäksi, vaikka se on nuorena kuvattu luustoltaan terveeksi, sitä katsellessa ei tule hyvä mieli, olen aina tuntenut sääliä ja sympatiaa sen ruttuja kohtaan. Voi kun edes naamanahka olisi vähäisempää, elo olisi varmasti kevyempää, silmät ja korvat terveemmät. Se on myöskin niin suuri, että nivelet varmasti kuluu ihan eri tavalla kun noilla vähän normaalimman kokoisilla "jäteillä". 

Hoikkanakin painoa on ollut koko ajan 90-95kg.

Mennään taas päivä kerrallaan ja ollaan jokaisesta kiitollisia, tavallaanhan se on ollut jatkoajalla jo viime syksystä saakka. Kun aloitettiin uusi lisäravinne, se tuntui vähän vetreytyvän, mutta tällä hetkellä taas ei vointi ole kovin toiveita herättävä.

Kuva on just äsken otettu, omassa sängyssä ilmalämpöpumpun alla on paras nukkua <3

Kiva kun melkein kaikki lumet on jo lähteneet. Piha on saatu haravoitua "joidenkin nimeltä mainitsemattomien" lukuisista kakoista :) Olen mä kyllä aina tähän(kin) vuodenaikaan niin onnellinen siitä että meidän koirat ei syö nappulaa, jätökset on pääosin pieniä ja hajuttomia.

Pihahommia siis aloiteltu siistimisellä ja narsisseja ja helmililjaa on jo ruukuissa.
En tiedä kannattaako viljelylaatikoihin istuttaa tänä kesänä mitään, koska possut ja lampaat, kanatkin :D
Vääntelin joskus rautalankaa..

Ja näin hienoja amppeli/lyhtytelineitä meille on hankittu kaksi.

Nappasin joku päivä kuvan koirien ruuista: peuran ja hirven jauhelihaa, ohrapuuroa, jossa valkosipulia ja porkkanaa, rahkaa, kananmunat ja lisäravinteet.

Me ei sitten niihin rally-tokokisoihin päästy, ollaan toivottomasti varasijalla. Lähetin meidän ilmottautumiset klo 00.02 sen vuorokauden puolella, jolloin ilmo alkoi. Tosin sittemmin olen saanut kuulla että varasijoja vaan heruu todennäköisesti silloinkin, vaikka viesti olisi tavoittanut vastaanottajan tasan muna-muna. Tosi harmillista, mutta harjoitukset jatkuu.
Kuten epäilinkin, olen saanut todeta että Pulmu tarjoaa ihan toisenlaisia haasteita kun nuo isot, sen kanssa ei ole ollenkaan selvää että hallilla voisi keskittyä ja pysyä mukana, kotona osataan, muualla ei :D
Ollaan harjoiteltu myös kapulan pitoa, kopioin suoraan facebookista osan mun tilapäivityksestä, kun hiljattain pyysin tokoilevilta tovereiltani apuja, jokaisen kanssa nimittäin pieniä ongelmia :D

"Tapaus 1 Lenny: on hoksannu että haluan sen koskevat kapulaan suulla, mutta ei ota esinettä suuhun, jos vaihdan patukkaan, pitää sitä mielellään ja pääsen palkkaamaan, mutta kun vaihdan kapulaan, niin ei..
Tapaus 2 Humppa: ei ole koskaan tykännyt ottaa mitään suuhunsa (paitsi ruokaa), lipoo kapulaa vaan kielellä ja paineistuu kun ei ymmärrä mitä siltä odotan, haluis vaan halailla ja pussailla. Olen palkannut jo kontaktista kapulaan, mutta ei päästä eteen päin.
Tapaus 3 Pulmu: tykkää ottaa suuhunsa mitä vaan, mutta tahtoo lähteä heti vetämään, ollaan päästy onnistumaan kuitenkin niin että se on tajunnu idean. Kapula ei kuitenkaan kiinnosta sitäkään, eli harjoitusesineellä (pienen maalitelan se tuhero ;) ) onnistuu, mutta kapulalla ei.
Meillä on puiset noutokapulat, Pulmulla sopivan kokoinen ja pyhillä se suurin mitä mistään olen löytänyt, Humpalle olis hyvä, Lennylle laippojen väli vähän ahdas mutta sais siitä kuitenkin ihan hyvin kiinni.
Olen käyttänyt apuna naksutinta. Kapula ei kiinnosta myöskään vaikka sitä heittäis. Hjälp?"

Nyt ollaan päästy vähän eteen päin, mutta paljon treeniä on luvassa.
Humppaa pitää leikittää kapulalla ja odottaa pientäkin edistystä jotta pääsee kehumaan ja palkkaamaan. Toisaalta jos Lenny oppii ja näyttää mallia, Humppa osaa aika hyvin kopioida siltä.
Aiemmin tänään Kalle ihan ohimennen tarjosi kapulaa Lennylle ja mun suureksi hämmästykseksi se ottikin sen suuhun, mä hihkun ja Lenny tiputtaa kapulan lattialla nukkuvan Äijän päälle :)
Nääääin.. Mutta se otti sen!

Huomenna Pulmu menee trimmiin, hauskaa nähdä muutos, koitan muistaa ottaa kameran mukaan.

Possut syö jätskiä

Kevättä koputtelee KOT KOT

Kot kot, koska on päätetty hankkia myös kanoja ja luonnollisesti ne tarvitsee myös kukon, ihan vain sellaisen omatarvemäärä 6+1. Me ei kyllä olla oikein lintuihmisiä, en ymmärrä niitä, mutta "oman maan munat" ja ehkä lihan kasvatus koirille kiinnostaa ja sai meidät päätymään kanakokeiluun.
Tämä voi jäädä yhden kesän kokeeksi, kuten ne lampaatkin, mutta ei voi tietää vaikka ne tuntuiskin omalta jutulta ja kuten työystävä epäili, kohta me halutaan kerätä kanoja joka väriä ja tunnetaan niiden erilaiset persoonat. Epäilen, mutta jää nähtäväksi.
Kanat ja kukko tulee kunhan kevät on lämmennyt ja maa sula.
Lampaita joudutaan odottamaan kauemmin, ne syntyykin vasta huhtikuussa.

Postin haku voi olla näin hauskaa

Kevääksi ja kesäksi on taas sata kotihommaa työlistalla ja koska karvanlähtöaika, tuntuu että kaiken hereilläoloajan sais viettää joko Furminaattori tai imuri kädessä. Ei auta kauheesti että yhdestä (Pulmu) ei lähde karvaa, kun neljästä muusta tuntuu karisevan ihan kaikki :D Ehkäpä nuo bernhardinkoiratkin on kohta karkeakarvaisia, kun kaikki pohjavilla on poissa.
Onneks ei tarvi miettiä miten tuo karva hävitetään ja missä koiriaan voi harjata, ettei se ärsytä kanssaeläjiä. Pihalle jätän irtokarvat linnuille pesätarpeiksi ja sisällä ne laitetaan roskiin, jolla sytytetään pannuhuoneessa meidän lämmitysjärjestelmä.

Olohuoneen pönttöuuni ennen ja jälkeen

Meillä oli taas omalla laumalla jatketta täällä hetken aikaa, kun Joulun allakin täällä viikon kyläilleet Heikki ja Ixi oli muutaman yön hoituleina. Kivaa oli taas ja seuraavakin lomailu on Ixin kohdalle tänne jo sovittu. Kiitos vaan jo edellä sivuamalleni työystävälle luottamuksesta, kivoja koiria on ilo hoitaa. Lenny ja Ixi jatkoi rallia ihan just siitä mihin vimeksi jäi, ei ne vissiin edes haistellut toisiaan kun jo menttin kauheeta kyytiä pellolla, letkaan liittyi yleensä Humppa ja Pulmu. Heikki taitaa olla sellainen ihmisten koira, vähän kuin Äijä ja Helmikin, ne muut koirat siinä on eikä siinä ketään, mutta omat touhut on pikkusen järkevämpiä , kun sellainen porukassa pölöily..
Onnellinen saan olla näin sosiaalisesta laumasta, johon voi tulla uusia koiria näin vaivattomasti, uroksia ja narttuja, pieniä ja isoja.

Pulmu ja Ixi

Lenny, Pulmu, Ixi ja Helmi

Ixi 

Heikki pelaa

Pari viikkoa sitten oli tässä Harjun metsissä Bernhardinkoirien kimppalenkki, kahdeksan koiraa ihmisineen pääsi paikalle ja olikin oikein kivaa. Sää suosi meitä ja sen oli huomannut muutama sata hiihtäjääkin, eli koirat piti pitää kiinni kun latuja risteili siellä täällä tuolla ulkoilualueella. Oltaisiin voitu valita reitti korpimetsästäkin, mutta haluttiin puolessa välissä lenkkiä syödä eväitä laavulla ja niin oli moni muukin ajatellut.

Pulmu on ilmoitettu rally-toko kurssille, joka alkaa ens viikolla.
Suosittelen lajia kaikille niillekin koirakoille, jotka haluavat harjoitella vain arkista koiran hallintaa ja lujittaa keskinäistä sidettä. Siinäpä nimittäin vasta mukava harrastus, ei tarvitse suorittaa veren maku suussa, mutta silti haastetta riittää, etenkin ylemmissä luokissa.
Jokainenhan voi itse myös miettiä tekeekö liikkeet niin että ne katsotaan oikein suoritetuiksi juuri ja juuri, vai vaatisiko koiralta kuitenkin sellaista tarkkuutta, ettei myöhemmin tarvitse harmitella ja korjailla, jos kisaaminen alkaakin kiinnostaa.
Me mentiin Lennyn kanssa ekalle rally-kurssille aikoinaan, kun koira oli 4kk ja arkitottikseen ei enää mahduttu sen ollessa täynnä.
Ei meidän pitänyt koskaan kilpailla missään lajissa, sehän on pahasti mun mukavuusalueen ulkopuolella koko tilanne, mentiin vain harjoittelemaan perusjuttuja ryhmässä ja totuttelemaan muiden koirien läsnäoloon.
Päädyttiin sitten kuitenkin koulutusohjaajan kehoituksesta kisoihin ja ollaan kaikista kolmesta kisasta hyväksytty tuloskin saatu.
Nyt laji on virallinen ja kisaaminen aloitetaan alusta, jos haluaa koulutustunnukset ja siirtyä seuraaviin luokkiin.
Mulle kisatilanteet on tosi jännittäviä, joskus jännittää niin paljon että pyrin olemaan ajattelematta koko päivää ja se taas voi vaikuttaa niinkin että treenaaminen jää jopa vähemmälle, mikä taas ei auta asiaa ollenkaan. Tiedostan sen, että hyvällä harjoittelulla ja omaan keskittymiseen panostamalla pääsisin paljon vähemmällä paniikilla, mutta mistä ne ajatukset päähän tuleekin, että kaikki katsoo ja arvostelee ohjaajaa, varmasti eksyt radalla ja koirakin vaan perseilee :D
Lenny ja Humppa molemmat lukee todella tarkkaan mua ja ne reagoi myös mun jännitykseen.
Eihän tällaisista oman pään sisäisistä pelkotiloista pääse kun vaan asettumalla niille alttiiksi. Kuulemma.
Onko teillä muilla tapana jännittää pahasti kisoja ja yleensä esiintymistä tapahtumissa?

Miten suoriudutte sen kanssa?
Lenny ja Humppa tykkää harrastaa ja mulla taas ei motivaatio kanna, jos ei treenata jonkun takia, eli käydä välillä kisoissa.

En ihan rehellisesti sanottuna muista, minkä verran Humpan kanssa on harkkailtu, koska ainakin loppu syksy ja koko talvi on ollut taukoa. Meinasin kuitenkin ilmoittaa kisoihin molemmat.
Käytiin äsken sateessa vähän tekemässä radan pätkää, ihan vaan omalla pihalla. Lenny huusi sisällä kuin pikku tyttö aina kun oli jonkun muun vuoro, kade kun oli :D
Humppa vähän tykkää etuuttaa ja maahan menot kipata selälleen, mutta muuten se on varsin kehityskelpoinen, tosi innokas.
Pulmu nyt on vielä aika pihalla kaikesta, sen kanssa menee hyvin arjessa ja on ihan yllättävänkin kuuliainen ipana, mutta tuollainen mukana seuraaminen jo aiheuttaa hämmennystä, kun maailmassa on vielä niin paljon tutkittavaa ja jokainen kivi haisteltava.
Pulmun kanssa on muutenkin odotettavissa ihan toisenlaisia haasteita, kun noiden isojen, se ei päästä mua niin helpolla senkään takia, että ohjaamisen pitää tapahtua opetusvaiheessa tuolla ruohonjuuritasolla ihan kirjaimellisesti, se on niin pieni ja pikainen.

Lenny täytti 4v helmikuun lopulla, onnea rakas Suurmies!