maanantai 30. joulukuuta 2013

v. 2013 kuittaa

Aika vaihtaa uuteen kalenteriin, siitä intoutuneena aloin muistelemaan tätä kulunutta vuotta ja kyllähän sitä kelpaa muistellakin.
Huhtikuussa aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja haluan kiittää teitä, jotka tätä luette. Olen saanut paljon palautetta ja vaikka pääosin kirjoitan itselleni päiväkirjaa, se on mielekkäämpää kun tiedän, että meidän elämää seuraa joku muukin. Myös valokuvaaminen on saanut vähän uutta merkitystä blogin myötä, koitan aina tuottaa joka kirjoitukseen myös joitain uusia kuvia.
Tämän talven aikana ei ole juuri kyllä tullut kuvattua, pimeys aiheuttaa sen, ettei kameran suljinaika pysy koirien perässä ulkona ja sisällä on niin tylsää räiskiä salamalla. Varmaan vähän sama juttu monella muullakin. Keväällä taas enemmän, uudella innolla ja uusitulla kalustolla.

Toukokuussa meille tuli melko yllättäin, mutta ihan täysin omalle paikalleen Humppa.
Lenny ja Humppa löysi toisensa heti ja Humpsillahan meinasi vähän posketkin tulehtua, kun Lenny sitä niin rakasti ja nuoli. Niiden välinen rakkaus ei ole haalistunut, mutta enää Lenny ei mielistele, vaan Humppa on ihan omalla paikallaan ja täysivaltainen perheenjäsen.
Pariskunta on erottamaton muulloin, mutta yöt Humppa nukkuu meidän makkarin ovella Helmin kanssa. Joskus ne kutsutaan makuuhuoneeseen sisälle nukkumaan, yhdessä herääminen on niin kivaa, mutta kun näiden tyttöjen kanssa se toistuu monta kertaa yössä, Humppa kiertää katselemassa että nukutaanko me hyvin ja nuolee kasvoista samalla.. Heräähän siihen sitten kivasti, mutta tosiaan, liian monta kertaa yön aikana, jotta nukuttais makuuhuoneen ovi auki.
Humppa on osoittautunut tosi sosiaaliseksi ja herkäksi, se tulee ihan kaikkien kanssa toimeen, myös possut ja kanit oli heti ihan ok. Ollaan treenailtu rally-tokoa ja töissäkin Humppa on ollut mun mukana pariin kertaan. Siitä tykkää kaikki ja se tykkää jokaisesta, toisiin on vaan vielä vähän enemmän käkenä :)

Huhti-Toukokuussa kaksi kania poistui katraastamme. Ensin Keiju murrettuaan lonkkansa karsinasta paon yhteydessä, pian perään meni ilman mitään näkyvää syytä sen elinikäinen kumppani Kake. Keijun kuoleman jälkeen Kake siirrettiin välittömästi Kiivan ja Kuran seuraan, jottei se olisi yksinäinen, mutta se ei auttanut, Kake muuttui apaattiseksi ja pian huomasin, että paitsi se ei oikein syö, se myöskin makoilee vain yksin pääosin samassa paikassa. Kake tuli sisälle tarkkailuun ja nukkui pois sylissä.
Meillä on enää kaksi ranskanluppaa ja nekin ikänsä puolesta rodun yleiseen elinikäennusteeseen verraten jo vanhoja, pian nelivuotiaita. Epäreilua, että mikään eläin on siinä iässä vanha.
Tykkän kaneista paljon ja mulla on lähes tauotta ollut kaneja yli 10v ajan. Kierre on ollut pitkä, kun parista toinen on menehtynyt ja on hankittu uusi kaveri... Kura ja Kiiva saattavat jäädä viimeisiksi tätä lajia, mutta sen tiedän, että jos niiden jälkeen kaneja tulee, ne on ranskanluppia vaan kuitenkin, on ne niin mahtavia.

Kesä oli hyvä ja lämmin, koiratouhuaja oli riittävästi tasapainottamaan häähankintoja.
Elokuussa meidät vihittiin ja häät kokonaisuudessaan olivat oikein onnistuneet. Mitään ei tekisi nyt toisin ja vaikka kaikki ei mennyt, ihan kuin etukäteen ajatteli, ne meni kuitenkin loppujen lopuksi paljon paremmin.
(Esimerkiksi mun mielestä morsiusparin ei kuulu häissään humaltua ja oltiin tästä etukäteen juteltu, noh, me juhlittiin puoli viiteen asti aamulla, onneks kuitenkin oikein tyylikkäästi ja kivaa oli)! :D
Vaimona olo on ollut ihanaa, kiitos Kallelle, joka on mulle se kaikken paras ystävä ja kumppani.


Lokakuussa aloimme touhuamaan Minipossuyhdistystä jaloilleen ja se projekti on nyt hyvässä vaiheessa.
Ensimmäiset koskaan kyhäämäni kotisivut ja meillä on huippu hallitus, jonka kanssa on helppo tehdä pientä, mutta tärkeää taustatyötä minipossujen hyväksi. Yhdistyksen tärkein tavoite on lisätä tietoutta ja nimenomaan rehellistä sellaista. Lajista alkoi liikkumaan aika villejä "myyntipuheita", jotka ei palvelleet ostajia eikä eläimiä itsejään, näitä käsityksiä halutaan korjata ja tarjota kasvattajien ja harrastajien välille helppo kohtaaminen.
Toiminta tulee varmasti kasvamaan ja kehittymään sen mukaan, mitä tarve vaatii.

Marraskuussa meille muutti neljäs possu, Käpy.
Käpyn kanssa tilanne on nyt se, että kuten suunniteltiin, siitä myös saatiin Kukalle se oma sydänystävä, joka Kukalta puuttui Ronjan ja Turon ollessa niin tiivis pari, että Kukka jäi sivusta seuraajaksi. Käpyn elämän käsikirjoitus muuttui siis luovutuksen jälkeen varsin pian, kun me haettiin se kodista, joka ei possua halunnutkaan yllätyslahjaksi.


Pikku hiljaa Käpy ja isommat possut on totutelleet toisiinsa muutenkin, me ihmiset ja Kukka ollaan jo ihan vanha juttu. Pitää vielä varmistaa että Ronja ja Turo huomaa sen hienouden. Mitään katastrofaalista ei ole toistaiseksi tapahtunut, kun ne ovat kohdanneet, mutta harjoitellaan pikku hiljaa ja vasta kesälaitumilla niitä kaikkia ehkä kutsuu kokonaan samassa tilassa asustaminen.


Kuvat ovat tämän päiväisiä. Käpy on 3kk, ekaa kertaa ulkona omin jaloin ja ilman, että on puettuna säärystimeen, en tiedä mahtuisko se edes siihen enää.
Vettä satoi ja piha näyttää kamalalta, mutta yhteiskuva saatiin kuitenkin possujen syventyessä syömiseen.

Ihan äkkiä en keksi, millä tavoin tuleva vuosi voisi olla vielä tätä parempi. Vaikka vuoteen mahtui vähän suruakin, se oli pääosin todella onnistunut ja vähän yllätyksellinenkin. Uteliaana kohti uutta tulevaa.

Kiitos ja hyvää vuodenvaihdetta Sinulle, 
joka tätä nyt luet! :)

Joululahjat teurastamolle ja naapuriin

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

16.12


Meille kuuluu varsin tavallista, talvi tuntuis olevan jotenkin aina sellainen selviytymistarina kevääseen, jolloin taas herään henkiin ja innostun kaikesta. Tähän aikaan vuodesta kotona lähinnä kudon ja leivon, isompia projekteja ei jaksa viedä loppuun asti ja tunnelmointiakin pitää ehtiä harrastaa.
Meillä on siellä täällä lyhtyjä ja kuulemma myös ihan omiksi tarpeiksi jouluvaloja...Hillitty on hyvä, värin pitää olla lämmin valkoinen, eikä määrä saa korvata laatua. Kaikkein kamalinta valorintamalla on moniväriset vilkkuvat valot, ne voittaa jopa valokaapelit ja kesken jääneet asetelmat
-yh.
Olkkarissa on iso paperitähti ja toisessa ikkunassa valopalloja verhon vierellä, keittiössä on valkoinen valokranssi ja meidän makuuhuoneessa lasipallo, jonka sisällä on valo, ai niin ja yhdessä huoneessa toisenlainen valotähti. Ne on aina ihana kaivaa esille, hankkia joka vuosi joku uusikin ja aina yhtä haikeaa pakata taas takaisin kaappiin. Naapurikin oli sanonut, että harjulta päin on niin kiva tulla kotiin kun meillä on niin kauniit valot :) Siinäs kuulit Kalle!

Tänään pakkasin koirille 70kg rasvaista riistajauhelihaa, tässä oli kilohinta kohdallaan!
Taas syö koirat halvalla hyvää lähiruokaa. Yleensä olen peuranlihan joukkoon laittanut kanaa tai lohta, mutta tämä meni kananmunien kanssa ihan sellaisenaan oikein hyvin.






Viikonloppuna oli tosi moni koiratuttu Helsingissä Voittajanäyttelyssä, myös mun piti ensin lähteä sinne lauantaita viettämään, mutta tais olla hyvä päätös jättää menemättä. Olin viikonloppuna tosi väsynyt ja naapurikunnassa järjestettiin Jouluapukeräys kotimaisille kodittomille eläimille, otettiin sitten osaa siihen.
Siivosin koirien tarvikelaatikon ja luovuttiin monista pannoista, valjaista, kupeista ja tarpeettomista lääkkeistä.
Lisäksi ostin kissan- ja koiranruokasäkit ja Nakke oli tuonut meille samaan tarkoitukseen meneviä peittoja ja patjan. Tuli tosi hyvä mieli, kun sai auttaa ja nyt on kaappikin vähän siistimpi.
Meidän koirat ei tarvi mitään tarviketta, pitkään aikaan, varsinkaan kun Humppa ja Lenny sai just uudet valjaat, Helmi kuljeskelee "alasti" ja Äijälle hankittiin omaan sänkyyn just uusi sälepohja, joka myös vahvistettiin, sattuneesta syystä.. :)

Pullaa...
Alempi ohje, ei huono. Olen aina halunnut tehdä marenkia, muttei ole ollut mitään syytä, ei ollut nytkään mutta piti saada tehdä, kun luin reseptin viimeisen lauseen. Ai ai... Ei mitään verrattuna kaupan styroxiin.

Suklaamarenki


2½dl sokeria
3 munanvalkuaista
100g suklaata

Vatkaa sokeria ja valkuaisia vesihauteessa, kunnes sokerin kiteet ovat sulaneet, eikä enää tunnu massassa (vaatii monta maistamista :)). Siirrä kulho pois hauteesta ja vatkaa sitä vielä n.10min. kunnes massa on vahvaa. Lisää joukkoon sulatettu ja jäähtynyt suklaa. Jos haluat vain raitoja ja suklaisempia kohtia, älä sekota paljoa. Nostele massasta ruokalusikalla kasoja pellille ja paista 130 asteisessa uunissa 50min.
Marengit ovat rapeita päältä ja tahmeita sisältä. Nam!

Jo vain näillä selviytyy Joulun odotuksesta!

torstai 12. joulukuuta 2013

Hihnan toisessa päässä

Uusi Bernhardinkoiralehti tuli eilen ja siellä oli henkilöhaastattelu minusta.
Jutussa oli myös kuvia, mutta ne on jo aiemmin blogissakin julkaistuja, joten en niitä tähän nyt laita.

HIHNAN TOISESSA PÄÄSSÄ
Anu Kreivilä
 
1.  Henkilöesittely

Olen 30 -vuotias Satakunnan Säkylässä huushollaava naisihminen.

2.  Mikä sai sinut kiinnostumaan bernhardinkoirasta ja milloin tämä tapahtui?

Rehellisesti sanottuna, en tiedä, olen ollut niin pieni kun tämä on tapahtunut.
Jo taaperona valitsin pehmoleluhyllyltä bernhardinkoiran ja rotu on tuntunut omalta niin kauan kuin kykenen muistamaan.

3.  Milloin kotiisi saapui ensimmäinen bernhardinkoira?

Sain ensimmäisen koiran v. 1996, ollessani itse 13v, koira oli pk. bernhardinkoira narttu,
jota mitkään ylistyssanat ei riittäisi kuvaamaan. Kun Frendi kuoli, ajattelin etten enää
koskaan voi saada yhtä hienoa koiraa ja elinkin vuosikymmenen ilman bernhardilaista.
Kokeilin kahta muuta rotua ja järjestin elämäntilannetta jäteille suosiollisemmaksi. 

4.  Miksi bernhardilaisesta tuli sinun rotusi? Montako bernhardilaista sinulla on ollut?

Bernhardilaisessa on kaikki kohdallaan, pidän sen ulkonäöstä, mutta ennen kaikkea luonteesta.
Se on rotuna monipuolinen, harkiten toimiva kodinturva, hyvä harrastuskumppani ja säänkestävä lenkkikaveri,
elämän joka osa-alueesta täysillä nauttiva seurakoira.
Yksi edesmennyt ja kolme nykyistä.

5.  Hauskin kokemasi hetki bernhardilaisen kanssa? Saa mainita montakin “kommellusta”

Tässä kohtaa voi varmasti mainita sen, kun koira tuli perässäni kauppaan, pyöräteline perässään.
Paikallinen marketti oli juuri saanut uudet automaattisesti aukeavat liukuovet ja koirani odottanut minua "näennäisesti kytkettynä" lukuisia kertoja aiemminkin, mutta automaattiovien tullen näki tilaisuutensa koittaneen ja uteliaisuus voitti. Havahduin hedelmäosastolla tuulikaapista kuuluvaan meteliin ja pian koira sekä pyöräteline pääsivät takaisin kaupan ulkopuolelle, monien naurujen saattelemana.

6.  Mitä harrastat bernhardinkoirasi kanssa?

Kahden nuoremman kanssa harrastamme tavoitteellisesti Rally-tokoa, olemme myös hakuilleet ja jäljestäneet vähän.
Luonnollisesti myös lenkkeilemme monipuolisesti ja tapaamme koirakavereita, koirat ovat kaikessa mukana mitä teemme ja joskus "joutuvat" myös töihin pallutettaviksi.

7.  Voisitko suositella muillekin bernhardinkoirien omistajille erilaisia harrastusmuotoja?

Kivoja harrastuksia nimenomaan koiraa ensisijaisesti ajatellen löytyy paljon ja bernhardinkoira soveltuu niistä moniin. 
Rally-tokon pariin ajauduimme vahingossa, mutta en kadu sitä ollenkaan, sen sijaan huomaan että koirani ovat oppineet kuuntelemaan minua ja lukemaan eleitäni, eikä esimerkiksi hihnakäytöstä ole koskaan tarvinnut harjoitella erikseen. Rally-tokossa ei "hinkata" enempää kuin koirakko itseltään haluaa vaatia, pääasia on iloinen yhteistyö. Bernhardinkoira on myös erinomainen nenänkäyttäjä ja sitä on helppo harjoittaa.

8.  Mikä vuodenaika on parasta/pahinta bernhardilaisen kanssa elämisessä?

Lyhytkarvaisten omistajana en koe mitään vuodenaikaa erityisen haastavana, pimeä aika syksyn ja tositalven välissä on ikävintä aikaa omistajalle, joka ei asu lähelläkään katuvaloja. Koirat tuntuvat nauttivan tasapuolisesti kaikista vuodenajoista.

9.  Oletko enemmän uros- vai narttuihminen? Miksi?

Narttuihminen, ehkä, riippuu yksilöstä enemmänkin. Kokemusta omina koirina on nyt kahdesta nartusta ja kahdesta uroksesta.
Bernhardinkoirassa on mielestäni aika selviä eroja urosten ja narttujen välillä luonteissa ja haastavuudessa.

10.  Jos olisit ulkomuototuomari, niin mikä olisi sinulle se tärkein juttu bernhardinkoirissa?

Kokonaisuus on tietysti tärkein, mutta kiinnittäisin paljon huomiota koiran liikkumiseen ja päälle päin näkyviin, terveyteen vaikuttaviin seikkoihin,
mm. liika irtonahka ja kulmaukset, silmät.. Tuomareiden tulisi palkita rohkeammin koko käytössä olevalla asteikolla.
Koira on minusta kauneimmillaan esitettynä vapaasti, parhaat puolet esiin tuoden, mutta vikoja piilottamalla ei saavuteta mitään hyvää.
 
11.  Sana on vapaa! Kommentteja ja kritiikkiä kaikesta bernhardilaisiin liittyvästä...

Terveisiä kaikille pyhäkoirien omistajille ja rapsutuksia koirillenne. Meillä on upea rotu, pidetään siitä hyvää huolta!



Toivottavasti piakkoin olis jotain kerrottavana Minipossuyhdistyksestäkin, sen parissa olen nyt kovasti viime aikoina puuhaillut.