Tukiaisen possu

Ei voi vaan seurata sivusta, mutta hirveesti ole tässä tehtävissäkään, maamme löyhän eläinsuojelulain tuntien...
Mutta Seiskalle joka Johanna Tukiaisen elämästä ahkerimmin uutisoi, oli pakko lähettää sähköpostia aiheesta.

Tukianen on siis saanut hankittua itselleen minipossun ja jos yhtään on keltaista lehdistöä silmiin viime aikoina sattunut, tietää minkä tasoista kyseisen henkilön eläintenpito on, eikä minipossu ole siihen elämäntyyliin sopiva lemmikki, joskaan en väitä että yhtään mikään muukaan laji olisi.
En kauheesti jaksa uskoa, että mun sähköposti herättäis Seiskan toimituksessa mitään tunteita tai että infoa julkaistaisiin, mutta yritin ainakin. Yritin myös otsikoida säpön niin, että se erottuisi joukosta ja mahdollisesti edes avattaisiin.

Näin kirjoitin, vähän oli hankaluuksia pysyä noinkaan asiallisena:

Hei,

Koska olette varsinkin viime aikoina uutisoineet ahkerasti Johanna Tukiaiseen liittyvistä jutuista, voisitte kiinnittää enemmän huomiota myös niiden sisältöön ja sävyyn, silloin kun juttu koskee muitakin eläviä olentoja.
Ymmärrän että kyseessä on julkisuuden henkilö, jonka elämän seuraaminen on monille viihteellistä, mutta itse minipossuharrastajana en voi olla huolestumatta siitä, minkälaista viestiä tämä Tukiaisen tempaus lajista levittää.

Ystävällisesti pyydän ja vetoan, että seuraavaa Tukiaisen possu uutista kaavaillessanne voisitte liittää sen yhteyteen pienen tietoiskun lajista. 

Esimerkiksi näin:

Minisika soveltuu lemmikiksi maaseudulle ja ihmiselle joka ymmärtää sian tarpeet. Sen voi odottaa elävän 10-15v ja aikuiskokoon kasvaminen kestää pari vuotta. Ainoa lopulliseen kokoon vaikuttava tekijä on geeniperimä.
Minisika on yhdyskuntaeläin, joka tarvitsee seuraa, lajityypillistä tekemistä sekä rajoja ja vapautta sopivassa suhteessa.
Sika on äärimmäisen itsepäinen, älykäs ja herkkä lemmikki, sen elinympäristön on oltava mahdollisimman stressitön.
Sialle ominaisin ympäristö löytyy ulkoota ja sille täytyy olla mahdollista tarjota maaperää tongittavaksi.
Kaikki siat eivät varmuudella opi sisäsiistiksi ja jos sellaisen asuntoon sisälle asumaan haluaa hankkia, täytyy olla valmis muutoksiin eläimen ehtojen mukaan.
Lemmikkiä hankkiessasi mieti tarkkaan ja harkitse huolellisesti, pystytkö tarjoamaan sille olosuhteet ja elämän, jollaiset se ansaitsee.

Olen käytettävissänne ja sähköpostin päässä muutenkin asian tiimoilta, jos haluatte lehdessänne julkaista lajista jotain asiapitoista tekstiä tai kuviani joissa esiintyy onnellisia minipossuja, niille sopivassa ympäristössä.

Ystävällisin terveisin, Anu Kreivilä

27.11

Porsas nukkuu, osittain läppärin päällä, mutta pystyn kirjoittamaan häiritsemättä sitä :)
Käpy on taas sisällä, mutta vaan iltakylässä, se asuu nykyään Kukan ja kanien kanssa, eli ollaan totuttamisvaiheen puolessa välissä. Tai miten sen nyt tahtoo ajatella, mutta uskon että Turo hyväksyy Kävyn ihan ilman muuta, Ronja on siis enää tulevaisuudessa uskoteltava tuon pienen mahtavuudesta.
Mikään kiire ei ole, tavoite olisi että ne saisi keväällä päästää yhteiseen ulkotarhaan, vaikka kahdessa mökissa nukkuvatkin siellä (Kukkaa ei ole koskaan huolittu Turon ja Ronjan mökkiin, se on nukkunut yksin omassaan ja sen vuoksi Käpy oli vähän niin kuin tilauksessakin).

Tässä tämän päiväisiä kuvia, Käpy tasan 2kk

Pääsiskö sohvalle?? 

Suomen Minipossuyhdistys ry on ollut toimimaton melkein vuosikymmenen, nyt kun laji on alkanut taas kiinnostaa ihmisiä enemmän tuli ajankohtaiseksi herätellä yhdistystoiminta henkiin ja me se tehtiin.
Hallitus koostuu tällä hetkellä neljästä jäsenestä ja työnalle laitetaan seuraavaksi kotisivut.
Nähtäväksi jää miten paljon ja minkälaista työtä ja toimintaa yhdistys teettää, mutta tärkein ja tällä hetkellä ajankohtaisin tavoite on jakaa _oikeaa_ ja luotettavaa tietoa lajista. Kanssani hallituksessa on kokeneita kasvattajia.

Humppalla oli 2v synttärit 23.11 , kuva on otettu pari päivää aiemmin.

Helmi kävi tänään eläinlääkärillä, ikätarkastuksessa ja hakemassa uuden reseptin. Rinexin+estrogeeni on nyt ne, millä pidätellään lirauttelu kurissa. Tällä yhdistelmällä on kuulemma saatu hyviä tuloksia ja Propalin oli Helmistä niin pahan makuista. Annostuskin on mukavampi, kun ennen piti lääkitä kolmesti päivässä, nykyään 1-2x sen mukaan mikä nyt Helmille riittää. Varsin hyvässä kunnossa se on ja eläinlääkäri kehui sitä myös.
Onnistuneen lääkärireissun jälkeen on aina niin hyvä mieli ja meidän perheessä tapana hakea autoistakin katsastusmunkit, niimpä Helmi pääsi Pyymäelle possumunkille läpi menneen katsastuksen kunniaksi.
Tästä on hyvä jatkaa.

21.11 Yhteinen harrastus

Oh mikä päivä, riittävästi aamukahvia (kaksi mukillista) niin kaikki näyttää kovin valoisalle!
Viime yönä on satanut ensilumi, lasken tuon ensimmäiseksi koska sitä on nyt oikeasti paljon ja luulen että lumikola on kaivettava esille jos aikoo portista pihalle.

Aihe josta ajattelin kirjoittaa, on meillä ajankohtainen joka päivä, siivoaminen. Kalle päätti otsikon, en tiedä liittyykö se tähän aiheeseen kovinkaan hyvin, mutta... :D
Siivousvälineet ovat osa perhettä ja ilman kunnollisia sellaisia, en tulisi toimeen. Rakastan siistiä kotia, puhtautta ja selkeyttä, mutta jokainen koirien kanssa elävä tietää että siitä on vähän tingittävä.
Koska meidän kotona ei koskaan puhtaustaso yllä siihen, mitä haluaisin, yritän pitää sen edes siistinä ja toki taistelen sitä likaisuutta vastaan ahkerasti. Tai no, joku olis varmasti vielä paljon aikaansaavampi, mutta mä olen myös nautiskelija enkä halua nipottaa asiasta. Meillä kuitenkin se mikä on monessa taloudessa viikkosiivous, toistuu melkein päivittäin... Vai kuinka usein te muut pesette väliovia ja seiniä? :D
Työn jälki kestää sen aikaa kun koirat ovat ulkona tai nukkuvat aloillaan, mutta elämä on ja ainahan voi himmentää valaistusta.
Rakastan koiria, enkä halua koskaan elää kokonaan ilman, onneksi pidän myös siivoamisesta. 

Imurina toimii erinomaisesti Dyson Animal Pro.
Se on niin nättikin, että saa asua olohuoneessa omalla paikallaan,
josta se on helppo ottaa käyttöön. 

Ei enää koskaan pölypusseja, eikä ehkä edes muita pölypussittomia imureita.
Meillä oli Electroluxin sellainen tämän edeltäjänä, mutta se siirtyi yläkertakäyttöön, 

kun väsähti puolessa vuodessa. Sammuu, kun ei enää jaksa ja kesto on tällä hetkellä sellaista kaksion luokkaa, joten ihan kelvollinen vielä yläkertaan tai autojen imurointiin, mutta ei koskaan mikään huippu ollutkaan.
Vehkeiden kuvat netistä :)

Meillä on myös robotti-imuri, Neato XV15, joka on ajastettu imuroimaan keittiö joka päivä. Robotti toimii parhaiten tilassa, jossa sille ei ole liikaa esteitä ja me ei olla voitu tarjota sille ihan parasta mahdollista kotia. Se mm. tarvitsis 3m esteetöntä alaa latausasemansa ympärille, jotta voisi osata takaisin sinne ja meillä latausasema on keittiössä puusohvan alla. Kynnyksetkin meillä on melko korkeita, se pääsee keittiöstä pois, muttei enää takaisin sinne kynnyksen mallista johtuen. Kallen mielestä tämä on turhake, minun mielestä sympaattinen ja "ihan avulias". Ei enää ehkä tunnu hintansa arvoiselta, mutta imuteho on ihan yllättävän hyvä ja toimii tarkoituksessaan kohtuullisesti. Imurissa on näyttö, jonka avulla se kertoo mikä milloinkin on hätänä, jos ei pääse etenemään, löydä kotiinsa, on jostain muulla tavoin jumissa tai säiliö täynnä..Jne. Se myös kiittää kun roskasäiliö on tyhjennetty. Tekee siis kuitenkin paljon enemmän kuin moni mies :D

Suosittelisin laitetta varauksella, riippuu millaista tilaa sillä on tarkoitus siivota ja millaiset odotukset siihen kohdistuu. 

Hän, jota ilman en enää voisi elää on meidän uusin hankinta siivouslaite perheeseen.
Kärcher pesevä imuri SE 6.100.
Jo pelkästään se, että meillä asuu kuolaavia uroksia (Humppa ja Helmi ei kuolaa), puhumattakaan Helmin pikku viasta (josta nyt en viitsi joka postauksessa mainita :)), tämä on osoittautunut todella tarpeelliseksi hankinnaksi.
Halutaan pitää mattoja lattiassa, koska kodikkuus, lämpö ja Äijä, joka ei viihdy paljailla lattioilla, mutta meillä ei todellakaan riitä vesipesu tai kaksi kesäisin ja lumipesu talvisin, parin viikon välein saan Kärcherillä niistä irti tasan saman väristä vettä, mitä meidän keskipiha on.
Seuraavan kerran kun uusitaan pihasora, pitää vielä tarkentaa että haluan soraa, en hiekkaa jossa on vähän kiviä.
Koirat kulkee sisään ja ulos monta kertaa päivässä ja 16 tassua on yhteensä tosi monta varpaanväliä, jossa hiekkaa voi kuljettaa sisälle. Tassupyyhe roikkuu sievästi oven pielessä, sitä käytetään vaihtelevasti, lähinnä minä ja sen jälkeen kun on juuri siivottu.
Tiedän että moni pitäis näitä koiria pihalla paljon enemmän tai jopa tarhassa jatkuvasti, mutta me emme halua niin tehdä, ne on seurakoiria ja kun ne jättää ulos niin että on itse sisällä, ne tavallisesti käkkii terassilla ja katselee ikkunoista sisälle :D Ole siinä sitten..
Keksii ne joskus itsekin tekemistä pihassa, mutta kyllä ne selvästi kaipaa meitä joka hetki kun ei olla ihan samassa ilmatilassa ja näköyhteydessä, ne on tärkeitä asioita koirille, vaikka ne itse nukkuisivat.

Toivoin jo viime jouluna lahjaksi kunnon kuramattoa, halvat on huonoja, testattu jo. Mattojen käyttöikä meillä on pidentynyt huomattavasti tuon Kärcherin tulon jälkeen ja se on varmasti maksanut itsensä jo takaisin. Lisäksi sillä on pesty sohvaa, kun se oli hoidossa myös veneen penkkejä, auton istuimia ja patjat ajattelin sillä pestä kunhan tuo aviovuode hiukan ensin vanhenee. Myös lattioiden pesu onnistuu tuolla, mutta siihen käytän mielummin puuvillalankaista levymoppia.
Myös kuivausrumpu on mun mielestä eläintaloudessa erittäin hyvä, nukkasihdin tyhjentäminen on niin terapeuttista, ne pölyt ja karvat ei kulkeudu enää pois kodinhoitohuoneesta kuin roskiksen kautta.

Nämä ovat meidän kodin pelastus ja se, että siivoaa joka päivä ainakin jotain. Varmasti sekin vaikuttaa, jos jaksaa pitää järjestystä yllä ja kiinnittää huomiota materiaaleihin.

Nautin nyt sen aikaa, kun tuo lumi pysyy, se auttaa vähän, pidän ehkä jopa välipäivän siivoamisesta -hurjaa.

20.11.2013

Minipossuryhmässä pidettiin sadannen jäsenen kunniaksi arpajaiset, kaksi viikkoa oli aikaa osallistua ja koko sen ajan odotin että pääsen arpomaan :D Pitänee tehdä tuosta perinne, koska mun mielestä se ainakin oli hauskaa. Yllätyksenä tähän päivään asti pidetty paketti lähtee tänään arvonnan voittajalle, joka sattui olemaan meidän kolmen pienen porsaan kasvattaja Tarja.

Lenny ja Humppa on ilmoitettu Rally-tokokisoihin tammikuulle ja Humpalla on ylihuomenna 2v synttärit.
Helmille, Äijälle, Mäylle, Hemmolle, Kuralle, Kiivalle, Ronjalle, Turolle, Kukalle ja Käpylle kuuluu tavallista hyvää.

Mitä sinulle kuuluu?

14.11

Terveisiä Käpylästä ;)
Tuntuu että olen neljä päivää viettänyt aikaa vähän tavallista tiiviimmin kiinni siassa. Käpy on osoittautunut ihanaksi pikku tytöksi, luopumissyy ei ole voinut olla siinä itsessään, ostaja vaan ei ole tainnut ymmärtää hankkineensa possun. Onneksi oli niin kovin halukas luopumaan, taisi olla tosi kypsä siihen :D
Tosiaan, kannattaa varoa mitä sosiaalisessa mediassa ääneen möläyttää, sen ja ihanien tuttujen ansiosta meille päätyi melko yllättäin sekä Humppa, että nyt Käpy.

Olen ennenkin kertonut, kuinka meillä possut "sisäänajetaan" lemmikeiksi, me nukutaan niiden kanssa (minusta tämä on yksi parhaita keinoja rakentaa luottamussuhdetta ja ystävyyttä). Tietenkin tehdään muutakin, porsas on mukana kaikessa mitä päivän aikana tapahtuu, mutta koska se itse nukkuu paljon, päivät rytmittyy vähän sen mukaan. Käpy on ollut meidän tähän astisista porsaista paras nukkuja, Turo ja Kukka valvotti jonkin verran ja mekään ei varmaan osattu toimia niiden kanssa ihan niin johdonmukaisesti. Nyt kun Käpy on kulkenut neljä päivää käsivarsilla ja simahtanut milloin mihinkin asentoon ja koska kenenkin päälle, se saa alkaa pikku hiljaa etsimään itseään ja omia jalkoja. Kunhan possu tepsuttelee sisällä hyvin perässä, osaa varmasti nimensä ja on riittävän ahne ruuan perään, se saa mm. ulkoilla pihassa, tällä hetkellä vuodenaika kyllä vähän rajoittaa tätä. Myöhemmin se pääsee myös tutustumaan aikuisiin possuihin, Kukkaan nyt ainakin jo aika pian. Voi kuinka paljon toivonkaan, että niiden yhteiselo lähtisi sujumaan ja ne sais toisistaan ystävät, bonusta ja plussaa jos kaikki tulee toimeen keskenään vielä joskus, mutta ensisijaisesti toivon Kukan ja Kävyn löytävän yhteisen sävelen.
Käpy on tutustunut muihin possuihin karsinan lautojen välistä ja ollut pupuilla päivähoidossa kuten Turo ja Kukkakin olivat pienenä. Koirat on vasta päässeet haistelemaan, niin että possu on sylissä.
Yhtään hätää se ei ole tehnyt sisälle, ajoitus on ollut toistaiseksi kunnossa kun syönnin päälle se on viety vessaan talliin, kylmän pihan läpi kulkeminen varmasti myös laittaa pissan liikkeelle.

Tätä nämä kuvat nyt on, ei se paljon muuta tee, nukkuu ja näyttää tyytyväiseltä

Pissasta puheenollen.. Helmin virtsankarkailu alkoi olla taas siinä pisteessä, että "kukkahattulääkkeet" (luontaistuote) ei yksin enää auttaneet, Propalin on taas kokeilussa maksimi annostuksella. Helmi inhoaa sen makua ja liuosta annetaan 3x päivässä. Propalin on auttanu ehkä vähän, ei toistaiseksi ole täysin oireeton, mutta edes osa pysyy rakossa (herralle kiitos Kärcherin pesevästä imurista!). Sain myös vinkin toisesta virtsankarkailuun koirilla käytettävästä lääkkeestä, joka on tabletin muodossa, Rinexin reseptiä mennään ehkä jossain vaiheessa ruinaamaan, samalla Helmi voisi käydä 10v perustarkistuksessa.

Humppa kävi tänään lonkka- ja kyynerkuvissa. Sitä suhtautuu vähän erilailla kodinvaihtajan kanssa noihin asioihin, tulee mitä tulee, ei voi syyttää tai kiittää itseään kun koira on tullut vasta siinä vaiheessa kun se on "ylös kasvanut". Jännä paikka se on silti aina. Kuvat lähti kennelliittoon arviona C/C ja 0/0 tai 0/1, toinen kyynär oli rajatapaus nollan ja ykkösen välillä. En odota lonkkien muuttuvan muuksi, Kari Ventelä arvioi hyvin ja on alansa huippuja, voin lakata jännittämästä siis. Päänsärkylääkkeenhän otin jo menomatkalla :)
Onneksi kuvat ei näyttäneet tuon huonommilta ja ennen kaikkea, onneksi koira on ihan sama kuin ennenkin.
Humpalla olisi rodulleen annettavaa, sen luonne on aivan vertaansa vailla oleva ja se on tyypiltään myös ihanteellinen ja alkuperäisen rakenteen omainen. Painoi 51kg, aika pienihän se on, joskaan ei haittaa meitä.

Kaikista omista koiristani en ole sitä mieltä, että ne on rodulleen eduksi ja ylpeydeksi, yhtään sen enempää kenestäkään "pahaa puhumatta" ja erittelemättä, niin onhan se aika surkuhupaisaa, että tuo 22h vuorokaudessa nukkuva nahkakasa on meidän koirista tervein luuston osalta. :D Äpy on rakas, siinä missä kaikki muutkin, mutta tosi kun vesi on, että kun noiden kolmen saman rotuisen menoa katsoo, ei ikimaailmassa uskoisi miten nuo tulokset jakautuu niiden kesken.

Kiitollisia saadaan olla, että meillä on noin ihanat ja hienot lemmikit, ja tämän vuoden eläinlääkärikulut on muuten rajoittuneet vain noihin terveystutkimuksiin ja kastrointeihin, muuta asiaa meillä ei sinne ole ollut ja hyvä niin.
...Niin, vaikka onhan tässä vielä kuusi viikkoa tätä vuotta jäljellä, mitä vain voi tapahtua, vaikka jo huomenna, kun aiotaan tehdä koirien kanssa jotain tosi kivaa, ehkä ainakin piiitkä metsälenkki.

11.11 YLLÄTYYYYS!

En voi kirjoittaa pitkästi, koska se nukkuu mun käsivarren päällä... Shhh...
En vielä aamulla tiennyt, että tästä tulee erityismaanantai, mutta sitten tuli viestiä Kukan ja Turon kasvattajalta. Meidän naapurikuntaan oli mennyt possu, jonka piti päätyä hyvään kotiin, mutta unohdettiin kertoa että se on yllätys-isänpäivälahja.
Noh, se isä odotti ehkä taskulamppua tai tunkkia, koska tästä haluttiin pian eroon.
Me ei mietitty hetkeäkään, tiesin Kallen mielipiteen joten uskalsin suorilta luvata, että me haetaan se heti.

Sen piti tulla meille "etsimään kotia", kuka uskoo että me ikinä tuosta enää luovutaan..
Käpy <3

Viikonloppunahan tehtiin siis päätös muutenkin, että neljäs possu tulee, koska Kukka on vähän kolmas pyörä. Tämä kävikin helposti ja aika paljon äkimmin kuin oltiin ajateltu :) Nyt toivotaan vaan että Käpy viihtyy meillä ja sitten kun sen aika on, se huolitaan porukkaan, muuten me joudutaan vähän raksailemaan possulassa.                                                                                                                 

Ensimmäiset päivät ainakin se saa olla sisällä ja nukkua välissä, kuten meillä on toimittu Kukan ja Turonkin kanssa, kun ne porsaina tulivat.

Nyt mä alan ihastelemaan sitä.

1.11

Taas kirjoitan yöllä. Mun piti aloittaa jo aiemmin, mutta unohduin roikkumaan sohvalta lattialle ja rapsuttamaan Äijän mahaa, pitkin ja hitain vedoin, kainaloista ja paljaasta nahasta hellemmin, just niin kuin se eniten tykkää, meidän rakas möhkö.
Koirilla on vatsat täynnä ja huoneilmassa se joka syksyinen tuoksu, kun koirat on syöneet paljon luita...
Jos tiedätte mitä tarkoitan :)
Pakastin on siis taas täynnä riistaa, lähialueelta kaadettua, hiilijalanjälki sen kun pienenee.

Äijä ja Humppa, samanlaiset erilaiset

Päivittämisestä oli vähän taukoa, olin viime viikon Gran Canarialla työreissulla, aika hääviä, vaikka koti-ikävä vaivasi jo toisesta vuorokaudesta lähtien. Me ei olla ikinä oltu Kallen kanssa noin kauaa erossa, enkä mä ole koskaan ollut erossa laumastani muutenkaan, oliskohan kaks yötä ennästys ennen tätä.

Noh, kivaa oli kuitenkin ja joka päivä oli niin paljon puuhaa, että aika kului tosi nopeesti.

Käytiin ohjatulla retkellä Las Palmasissa shoppailemassa, omatoimisesti matkattiin Puerto Ricon shopping centeriin kolme kertaa, lenkkeiltiin (ylämäki-alamäki-ylämäki-maastossa) joka ilta ja välillä myös aamuisin. Kahlattiin Atlantin valtameressä ja grillaattiin itseämme hotellin altaalla. 

Kulkukissoja näkyi muutama, oikein hyvä kuntoisia ja viihtyivät hotellien lähistöllä. Yksi ainoa kulkukoira, hovawartin näköinen upea ja hyvä kuntoinen, mutta ei piitannut ihmisistä ollenkaan ja katosi lopulta Angry Birds puistoon aidan yli loikkaamalla. Paikallisilla näkyi pieniä koiria.

Kyllä kelpasi, mutta kotiinkin oli ihana palata ja vastaanotto oli riemukas. Tämän viikon olenkin ollut vapaalla, muuten vain kiireinen..

Eilen oli Kukalla ystäväeläinilta Forssassa ja tänään siitä oli juttu Forssan lehdessä. Artikkeli ei ikävä kyllä näy netissä, mutta sain sen skannattuna ja olen ihan tyytyväinen. Toimittaja oli kirjoittanut oleellisimmat asiat ja ilokseni huomasin, että hän oli myös lukenut mun antaneen laji-infon, koska osa jutuista oli sieltä ja sellaisia mitä en tiedä eilen sanoneeni erikseen. Hyvä, taas on saatu lisää tietoutta jaettua ihmisille.
Kukka käyttäytyi hyvin, oli ensimmäistä kertaa valjaissa ja varmaan myös viimeistä, ei siksi että se olisi häirinnyt Kukkaa itseään, mä en vaan nää sikaa hihnan päähän sopivana eläimenä. Kesäkeikat oliskin kivempia ja aitaus on ehkä parempi kuin valjaat, no, osan ajasta Kukka olikin mun sylissä.
Ystäväkoiria paikalla oli kaksi, labbis tuli hyvin toimeen Kukkasen kanssa ja kun Kukkaa ahdisti, se topakkana tyttönä röhkäisi kovaa ja Kuru väisti. Niinhän se toimii kotonakin, koirat heittää maihin ja kumartaa.
Onhan se aika pelottava.. :)

Ennen ystäväeläiniltaan lähtöä Kukka oli suihkussa ja nukkui päiväunet,
poikkeuksellisesti sohvalla