v. 2013 kuittaa

Aika vaihtaa uuteen kalenteriin, siitä intoutuneena aloin muistelemaan tätä kulunutta vuotta ja kyllähän sitä kelpaa muistellakin.

Huhtikuussa aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja haluan kiittää teitä, jotka tätä luette. Olen saanut paljon palautetta ja vaikka pääosin kirjoitan itselleni päiväkirjaa, se on mielekkäämpää kun tiedän, että meidän elämää seuraa joku muukin. Myös valokuvaaminen on saanut vähän uutta merkitystä blogin myötä, koitan aina tuottaa joka kirjoitukseen myös joitain uusia kuvia.
Tämän talven aikana ei ole juuri kyllä tullut kuvattua, pimeys aiheuttaa sen, ettei kameran suljinaika pysy koirien perässä ulkona ja sisällä on niin tylsää räiskiä salamalla. Varmaan vähän sama juttu monella muullakin. Keväällä taas enemmän, uudella innolla ja uusitulla kalustolla.

Toukokuussa meille tuli melko yllättäin, mutta ihan täysin omalle paikalleen Humppa.
Lenny ja Humppa löysi toisensa heti ja Humpsillahan meinasi vähän posketkin tulehtua, kun Lenny sitä niin rakasti ja nuoli. Niiden välinen rakkaus ei ole haalistunut, mutta enää Lenny ei mielistele, vaan Humppa on ihan omalla paikallaan ja täysivaltainen perheenjäsen.
Pariskunta on erottamaton muulloin, mutta yöt Humppa nukkuu meidän makkarin ovella Helmin kanssa. Joskus ne kutsutaan makuuhuoneeseen sisälle nukkumaan, yhdessä herääminen on niin kivaa, mutta kun näiden tyttöjen kanssa se toistuu monta kertaa yössä, Humppa kiertää katselemassa että nukutaanko me hyvin ja nuolee kasvoista samalla.. Heräähän siihen sitten kivasti, mutta tosiaan, liian monta kertaa yön aikana, jotta nukuttais makuuhuoneen ovi auki.
Humppa on osoittautunut tosi sosiaaliseksi ja herkäksi, se tulee ihan kaikkien kanssa toimeen, myös possut ja kanit oli heti ihan ok. Ollaan treenailtu rally-tokoa ja töissäkin Humppa on ollut mun mukana pariin kertaan. Siitä tykkää kaikki ja se tykkää jokaisesta, toisiin on vaan vielä vähän enemmän käkenä :)

Huhti-Toukokuussa kaksi kania poistui katraastamme. Ensin Keiju murrettuaan lonkkansa karsinasta paon yhteydessä, pian perään meni ilman mitään näkyvää syytä sen elinikäinen kumppani Kake. Keijun kuoleman jälkeen Kake siirrettiin välittömästi Kiivan ja Kuran seuraan, jottei se olisi yksinäinen, mutta se ei auttanut, Kake muuttui apaattiseksi ja pian huomasin, että paitsi se ei oikein syö, se myöskin makoilee vain yksin pääosin samassa paikassa. Kake tuli sisälle tarkkailuun ja nukkui pois sylissä.
Meillä on enää kaksi ranskanluppaa ja nekin ikänsä puolesta rodun yleiseen elinikäennusteeseen verraten jo vanhoja, pian nelivuotiaita. Epäreilua, että mikään eläin on siinä iässä vanha.
Tykkän kaneista paljon ja mulla on lähes tauotta ollut kaneja yli 10v ajan. Kierre on ollut pitkä, kun parista toinen on menehtynyt ja on hankittu uusi kaveri... Kura ja Kiiva saattavat jäädä viimeisiksi tätä lajia, mutta sen tiedän, että jos niiden jälkeen kaneja tulee, ne on ranskanluppia vaan kuitenkin, on ne niin mahtavia.

Kesä oli hyvä ja lämmin, koiratouhuaja oli riittävästi tasapainottamaan häähankintoja.
Elokuussa meidät vihittiin ja häät kokonaisuudessaan olivat oikein onnistuneet. Mitään ei tekisi nyt toisin ja vaikka kaikki ei mennyt, ihan kuin etukäteen ajatteli, ne meni kuitenkin loppujen lopuksi paljon paremmin.
(Esimerkiksi mun mielestä morsiusparin ei kuulu häissään humaltua ja oltiin tästä etukäteen juteltu, noh, me juhlittiin puoli viiteen asti aamulla, onneks kuitenkin oikein tyylikkäästi ja kivaa oli)! :D
Vaimona olo on ollut ihanaa, kiitos Kallelle, joka on mulle se kaikken paras ystävä ja kumppani.

Lokakuussa aloimme touhuamaan Minipossuyhdistystä jaloilleen ja se projekti on nyt hyvässä vaiheessa.
Ensimmäiset koskaan kyhäämäni kotisivut ja meillä on huippu hallitus, jonka kanssa on helppo tehdä pientä, mutta tärkeää taustatyötä minipossujen hyväksi. Yhdistyksen tärkein tavoite on lisätä tietoutta ja nimenomaan rehellistä sellaista. Lajista alkoi liikkumaan aika villejä "myyntipuheita", jotka ei palvelleet ostajia eikä eläimiä itsejään, näitä käsityksiä halutaan korjata ja tarjota kasvattajien ja harrastajien välille helppo kohtaaminen.
Toiminta tulee varmasti kasvamaan ja kehittymään sen mukaan, mitä tarve vaatii.

Marraskuussa meille muutti neljäs possu, Käpy.

Käpyn kanssa tilanne on nyt se, että kuten suunniteltiin, siitä myös saatiin Kukalle se oma sydänystävä, joka Kukalta puuttui Ronjan ja Turon ollessa niin tiivis pari, että Kukka jäi sivusta seuraajaksi. Käpyn elämän käsikirjoitus muuttui siis luovutuksen jälkeen varsin pian, kun me haettiin se kodista, joka ei possua halunnutkaan yllätyslahjaksi.

Pikku hiljaa Käpy ja isommat possut on totutelleet toisiinsa muutenkin, me ihmiset ja Kukka ollaan jo ihan vanha juttu. Pitää vielä varmistaa että Ronja ja Turo huomaa sen hienouden. Mitään katastrofaalista ei ole toistaiseksi tapahtunut, kun ne ovat kohdanneet, mutta harjoitellaan pikku hiljaa ja vasta kesälaitumilla niitä kaikkia ehkä kutsuu kokonaan samassa tilassa asustaminen.

Kuvat ovat tämän päiväisiä. Käpy on 3kk, ekaa kertaa ulkona omin jaloin ja ilman, että on puettuna säärystimeen, en tiedä mahtuisko se edes siihen enää.
Vettä satoi ja piha näyttää kamalalta, mutta yhteiskuva saatiin kuitenkin possujen syventyessä syömiseen.

Ihan äkkiä en keksi, millä tavoin tuleva vuosi voisi olla vielä tätä parempi. Vaikka vuoteen mahtui vähän suruakin, se oli pääosin todella onnistunut ja vähän yllätyksellinenkin. Uteliaana kohti uutta tulevaa.

Kiitos ja hyvää vuodenvaihdetta Sinulle, 

joka tätä nyt luet! :)

Joululahjat teurastamolle ja naapuriin

16.12

Meille kuuluu varsin tavallista, talvi tuntuis olevan jotenkin aina sellainen selviytymistarina kevääseen, jolloin taas herään henkiin ja innostun kaikesta. Tähän aikaan vuodesta kotona lähinnä kudon ja leivon, isompia projekteja ei jaksa viedä loppuun asti ja tunnelmointiakin pitää ehtiä harrastaa.

Meillä on siellä täällä lyhtyjä ja kuulemma myös ihan omiksi tarpeiksi jouluvaloja...Hillitty on hyvä, värin pitää olla lämmin valkoinen, eikä määrä saa korvata laatua. Kaikkein kamalinta valorintamalla on moniväriset vilkkuvat valot, ne voittaa jopa valokaapelit ja kesken jääneet asetelmat
-yh.
Olkkarissa on iso paperitähti ja toisessa ikkunassa valopalloja verhon vierellä, keittiössä on valkoinen valokranssi ja meidän makuuhuoneessa lasipallo, jonka sisällä on valo, ai niin ja yhdessä huoneessa toisenlainen valotähti. Ne on aina ihana kaivaa esille, hankkia joka vuosi joku uusikin ja aina yhtä haikeaa pakata taas takaisin kaappiin. Naapurikin oli sanonut, että harjulta päin on niin kiva tulla kotiin kun meillä on niin kauniit valot :) Siinäs kuulit Kalle!

Tänään pakkasin koirille 70kg rasvaista riistajauhelihaa, tässä oli kilohinta kohdallaan!

Taas syö koirat halvalla hyvää lähiruokaa. Yleensä olen peuranlihan joukkoon laittanut kanaa tai lohta, mutta tämä meni kananmunien kanssa ihan sellaisenaan oikein hyvin.

Viikonloppuna oli tosi moni koiratuttu Helsingissä Voittajanäyttelyssä, myös mun piti ensin lähteä sinne lauantaita viettämään, mutta tais olla hyvä päätös jättää menemättä. Olin viikonloppuna tosi väsynyt ja naapurikunnassa järjestettiin Jouluapukeräys kotimaisille kodittomille eläimille, otettiin sitten osaa siihen.

Siivosin koirien tarvikelaatikon ja luovuttiin monista pannoista, valjaista, kupeista ja tarpeettomista lääkkeistä.
Lisäksi ostin kissan- ja koiranruokasäkit ja Nakke oli tuonut meille samaan tarkoitukseen meneviä peittoja ja patjan. Tuli tosi hyvä mieli, kun sai auttaa ja nyt on kaappikin vähän siistimpi.

Meidän koirat ei tarvi mitään tarviketta, pitkään aikaan, varsinkaan kun Humppa ja Lenny sai just uudet valjaat, Helmi kuljeskelee "alasti" ja Äijälle hankittiin omaan sänkyyn just uusi sälepohja, joka myös vahvistettiin, sattuneesta syystä.. :)

Pullaa...

Alempi ohje, ei huono. Olen aina halunnut tehdä marenkia, muttei ole ollut mitään syytä, ei ollut nytkään mutta piti saada tehdä, kun luin reseptin viimeisen lauseen. Ai ai... Ei mitään verrattuna kaupan styroxiin.

Suklaamarenki

2½dl sokeria
3 munanvalkuaista
100g suklaata

Vatkaa sokeria ja valkuaisia vesihauteessa, kunnes sokerin kiteet ovat sulaneet, eikä enää tunnu massassa (vaatii monta maistamista :)). Siirrä kulho pois hauteesta ja vatkaa sitä vielä n.10min. kunnes massa on vahvaa. Lisää joukkoon sulatettu ja jäähtynyt suklaa. Jos haluat vain raitoja ja suklaisempia kohtia, älä sekota paljoa. Nostele massasta ruokalusikalla kasoja pellille ja paista 130 asteisessa uunissa 50min.
Marengit ovat rapeita päältä ja tahmeita sisältä. Nam!

Jo vain näillä selviytyy Joulun odotuksesta!

Hihnan toisessa päässä

Uusi Bernhardinkoiralehti tuli eilen ja siellä oli henkilöhaastattelu minusta.
Jutussa oli myös kuvia, mutta ne on jo aiemmin blogissakin julkaistuja, joten en niitä tähän nyt laita.

HIHNAN TOISESSA PÄÄSSÄ

Anu Kreivilä

 

1.  Henkilöesittely

Olen 30 -vuotias Satakunnan Säkylässä huushollaava naisihminen.

2.  Mikä sai sinut kiinnostumaan bernhardinkoirasta ja milloin tämä tapahtui?

Rehellisesti sanottuna, en tiedä, olen ollut niin pieni kun tämä on tapahtunut.
Jo taaperona valitsin pehmoleluhyllyltä bernhardinkoiran ja rotu on tuntunut omalta niin kauan kuin kykenen muistamaan.

3.  Milloin kotiisi saapui ensimmäinen bernhardinkoira?

Sain ensimmäisen koiran v. 1996, ollessani itse 13v, koira oli pk. bernhardinkoira narttu,
jota mitkään ylistyssanat ei riittäisi kuvaamaan. Kun Frendi kuoli, ajattelin etten enää
koskaan voi saada yhtä hienoa koiraa ja elinkin vuosikymmenen ilman bernhardilaista.
Kokeilin kahta muuta rotua ja järjestin elämäntilannetta jäteille suosiollisemmaksi. 

4.  Miksi bernhardilaisesta tuli sinun rotusi? Montako bernhardilaista sinulla on ollut?

Bernhardilaisessa on kaikki kohdallaan, pidän sen ulkonäöstä, mutta ennen kaikkea luonteesta.
Se on rotuna monipuolinen, harkiten toimiva kodinturva, hyvä harrastuskumppani ja säänkestävä lenkkikaveri,
elämän joka osa-alueesta täysillä nauttiva seurakoira.

Yksi edesmennyt ja kolme nykyistä.

5.  Hauskin kokemasi hetki bernhardilaisen kanssa? Saa mainita montakin “kommellusta”

Tässä kohtaa voi varmasti mainita sen, kun koira tuli perässäni kauppaan, pyöräteline perässään.
Paikallinen marketti oli juuri saanut uudet automaattisesti aukeavat liukuovet ja koirani odottanut minua "näennäisesti kytkettynä" lukuisia kertoja aiemminkin, mutta automaattiovien tullen näki tilaisuutensa koittaneen ja uteliaisuus voitti. Havahduin hedelmäosastolla tuulikaapista kuuluvaan meteliin ja pian koira sekä pyöräteline pääsivät takaisin kaupan ulkopuolelle, monien naurujen saattelemana.

6.  Mitä harrastat bernhardinkoirasi kanssa?

Kahden nuoremman kanssa harrastamme tavoitteellisesti Rally-tokoa, olemme myös hakuilleet ja jäljestäneet vähän.
Luonnollisesti myös lenkkeilemme monipuolisesti ja tapaamme koirakavereita, koirat ovat kaikessa mukana mitä teemme ja joskus "joutuvat" myös töihin pallutettaviksi.

7.  Voisitko suositella muillekin bernhardinkoirien omistajille erilaisia harrastusmuotoja?

Kivoja harrastuksia nimenomaan koiraa ensisijaisesti ajatellen löytyy paljon ja bernhardinkoira soveltuu niistä moniin. 

Rally-tokon pariin ajauduimme vahingossa, mutta en kadu sitä ollenkaan, sen sijaan huomaan että koirani ovat oppineet kuuntelemaan minua ja lukemaan eleitäni, eikä esimerkiksi hihnakäytöstä ole koskaan tarvinnut harjoitella erikseen. Rally-tokossa ei "hinkata" enempää kuin koirakko itseltään haluaa vaatia, pääasia on iloinen yhteistyö. Bernhardinkoira on myös erinomainen nenänkäyttäjä ja sitä on helppo harjoittaa.

8.  Mikä vuodenaika on parasta/pahinta bernhardilaisen kanssa elämisessä?

Lyhytkarvaisten omistajana en koe mitään vuodenaikaa erityisen haastavana, pimeä aika syksyn ja tositalven välissä on ikävintä aikaa omistajalle, joka ei asu lähelläkään katuvaloja. Koirat tuntuvat nauttivan tasapuolisesti kaikista vuodenajoista.

9.  Oletko enemmän uros- vai narttuihminen? Miksi?

Narttuihminen, ehkä, riippuu yksilöstä enemmänkin. Kokemusta omina koirina on nyt kahdesta nartusta ja kahdesta uroksesta.
Bernhardinkoirassa on mielestäni aika selviä eroja urosten ja narttujen välillä luonteissa ja haastavuudessa.

10.  Jos olisit ulkomuototuomari, niin mikä olisi sinulle se tärkein juttu bernhardinkoirissa?

Kokonaisuus on tietysti tärkein, mutta kiinnittäisin paljon huomiota koiran liikkumiseen ja päälle päin näkyviin, terveyteen vaikuttaviin seikkoihin,
mm. liika irtonahka ja kulmaukset, silmät.. Tuomareiden tulisi palkita rohkeammin koko käytössä olevalla asteikolla.
Koira on minusta kauneimmillaan esitettynä vapaasti, parhaat puolet esiin tuoden, mutta vikoja piilottamalla ei saavuteta mitään hyvää.
 

11.  Sana on vapaa! Kommentteja ja kritiikkiä kaikesta bernhardilaisiin liittyvästä...

Terveisiä kaikille pyhäkoirien omistajille ja rapsutuksia koirillenne. Meillä on upea rotu, pidetään siitä hyvää huolta!

Video Lennystä ja Humpasta.

Toivottavasti piakkoin olis jotain kerrottavana Minipossuyhdistyksestäkin, sen parissa olen nyt kovasti viime aikoina puuhaillut.

Tukiaisen possu

Ei voi vaan seurata sivusta, mutta hirveesti ole tässä tehtävissäkään, maamme löyhän eläinsuojelulain tuntien...
Mutta Seiskalle joka Johanna Tukiaisen elämästä ahkerimmin uutisoi, oli pakko lähettää sähköpostia aiheesta.

Tukianen on siis saanut hankittua itselleen minipossun ja jos yhtään on keltaista lehdistöä silmiin viime aikoina sattunut, tietää minkä tasoista kyseisen henkilön eläintenpito on, eikä minipossu ole siihen elämäntyyliin sopiva lemmikki, joskaan en väitä että yhtään mikään muukaan laji olisi.
En kauheesti jaksa uskoa, että mun sähköposti herättäis Seiskan toimituksessa mitään tunteita tai että infoa julkaistaisiin, mutta yritin ainakin. Yritin myös otsikoida säpön niin, että se erottuisi joukosta ja mahdollisesti edes avattaisiin.

Näin kirjoitin, vähän oli hankaluuksia pysyä noinkaan asiallisena:

Hei,

Koska olette varsinkin viime aikoina uutisoineet ahkerasti Johanna Tukiaiseen liittyvistä jutuista, voisitte kiinnittää enemmän huomiota myös niiden sisältöön ja sävyyn, silloin kun juttu koskee muitakin eläviä olentoja.
Ymmärrän että kyseessä on julkisuuden henkilö, jonka elämän seuraaminen on monille viihteellistä, mutta itse minipossuharrastajana en voi olla huolestumatta siitä, minkälaista viestiä tämä Tukiaisen tempaus lajista levittää.

Ystävällisesti pyydän ja vetoan, että seuraavaa Tukiaisen possu uutista kaavaillessanne voisitte liittää sen yhteyteen pienen tietoiskun lajista. 

Esimerkiksi näin:

Minisika soveltuu lemmikiksi maaseudulle ja ihmiselle joka ymmärtää sian tarpeet. Sen voi odottaa elävän 10-15v ja aikuiskokoon kasvaminen kestää pari vuotta. Ainoa lopulliseen kokoon vaikuttava tekijä on geeniperimä.
Minisika on yhdyskuntaeläin, joka tarvitsee seuraa, lajityypillistä tekemistä sekä rajoja ja vapautta sopivassa suhteessa.
Sika on äärimmäisen itsepäinen, älykäs ja herkkä lemmikki, sen elinympäristön on oltava mahdollisimman stressitön.
Sialle ominaisin ympäristö löytyy ulkoota ja sille täytyy olla mahdollista tarjota maaperää tongittavaksi.
Kaikki siat eivät varmuudella opi sisäsiistiksi ja jos sellaisen asuntoon sisälle asumaan haluaa hankkia, täytyy olla valmis muutoksiin eläimen ehtojen mukaan.
Lemmikkiä hankkiessasi mieti tarkkaan ja harkitse huolellisesti, pystytkö tarjoamaan sille olosuhteet ja elämän, jollaiset se ansaitsee.

Olen käytettävissänne ja sähköpostin päässä muutenkin asian tiimoilta, jos haluatte lehdessänne julkaista lajista jotain asiapitoista tekstiä tai kuviani joissa esiintyy onnellisia minipossuja, niille sopivassa ympäristössä.

Ystävällisin terveisin, Anu Kreivilä

27.11

Porsas nukkuu, osittain läppärin päällä, mutta pystyn kirjoittamaan häiritsemättä sitä :)
Käpy on taas sisällä, mutta vaan iltakylässä, se asuu nykyään Kukan ja kanien kanssa, eli ollaan totuttamisvaiheen puolessa välissä. Tai miten sen nyt tahtoo ajatella, mutta uskon että Turo hyväksyy Kävyn ihan ilman muuta, Ronja on siis enää tulevaisuudessa uskoteltava tuon pienen mahtavuudesta.
Mikään kiire ei ole, tavoite olisi että ne saisi keväällä päästää yhteiseen ulkotarhaan, vaikka kahdessa mökissa nukkuvatkin siellä (Kukkaa ei ole koskaan huolittu Turon ja Ronjan mökkiin, se on nukkunut yksin omassaan ja sen vuoksi Käpy oli vähän niin kuin tilauksessakin).

Tässä tämän päiväisiä kuvia, Käpy tasan 2kk

Pääsiskö sohvalle?? 

Suomen Minipossuyhdistys ry on ollut toimimaton melkein vuosikymmenen, nyt kun laji on alkanut taas kiinnostaa ihmisiä enemmän tuli ajankohtaiseksi herätellä yhdistystoiminta henkiin ja me se tehtiin.
Hallitus koostuu tällä hetkellä neljästä jäsenestä ja työnalle laitetaan seuraavaksi kotisivut.
Nähtäväksi jää miten paljon ja minkälaista työtä ja toimintaa yhdistys teettää, mutta tärkein ja tällä hetkellä ajankohtaisin tavoite on jakaa _oikeaa_ ja luotettavaa tietoa lajista. Kanssani hallituksessa on kokeneita kasvattajia.

Humppalla oli 2v synttärit 23.11 , kuva on otettu pari päivää aiemmin.

Helmi kävi tänään eläinlääkärillä, ikätarkastuksessa ja hakemassa uuden reseptin. Rinexin+estrogeeni on nyt ne, millä pidätellään lirauttelu kurissa. Tällä yhdistelmällä on kuulemma saatu hyviä tuloksia ja Propalin oli Helmistä niin pahan makuista. Annostuskin on mukavampi, kun ennen piti lääkitä kolmesti päivässä, nykyään 1-2x sen mukaan mikä nyt Helmille riittää. Varsin hyvässä kunnossa se on ja eläinlääkäri kehui sitä myös.
Onnistuneen lääkärireissun jälkeen on aina niin hyvä mieli ja meidän perheessä tapana hakea autoistakin katsastusmunkit, niimpä Helmi pääsi Pyymäelle possumunkille läpi menneen katsastuksen kunniaksi.
Tästä on hyvä jatkaa.

21.11 Yhteinen harrastus

Oh mikä päivä, riittävästi aamukahvia (kaksi mukillista) niin kaikki näyttää kovin valoisalle!
Viime yönä on satanut ensilumi, lasken tuon ensimmäiseksi koska sitä on nyt oikeasti paljon ja luulen että lumikola on kaivettava esille jos aikoo portista pihalle.

Aihe josta ajattelin kirjoittaa, on meillä ajankohtainen joka päivä, siivoaminen. Kalle päätti otsikon, en tiedä liittyykö se tähän aiheeseen kovinkaan hyvin, mutta... :D
Siivousvälineet ovat osa perhettä ja ilman kunnollisia sellaisia, en tulisi toimeen. Rakastan siistiä kotia, puhtautta ja selkeyttä, mutta jokainen koirien kanssa elävä tietää että siitä on vähän tingittävä.
Koska meidän kotona ei koskaan puhtaustaso yllä siihen, mitä haluaisin, yritän pitää sen edes siistinä ja toki taistelen sitä likaisuutta vastaan ahkerasti. Tai no, joku olis varmasti vielä paljon aikaansaavampi, mutta mä olen myös nautiskelija enkä halua nipottaa asiasta. Meillä kuitenkin se mikä on monessa taloudessa viikkosiivous, toistuu melkein päivittäin... Vai kuinka usein te muut pesette väliovia ja seiniä? :D
Työn jälki kestää sen aikaa kun koirat ovat ulkona tai nukkuvat aloillaan, mutta elämä on ja ainahan voi himmentää valaistusta.
Rakastan koiria, enkä halua koskaan elää kokonaan ilman, onneksi pidän myös siivoamisesta. 

Imurina toimii erinomaisesti Dyson Animal Pro.
Se on niin nättikin, että saa asua olohuoneessa omalla paikallaan,
josta se on helppo ottaa käyttöön. 

Ei enää koskaan pölypusseja, eikä ehkä edes muita pölypussittomia imureita.
Meillä oli Electroluxin sellainen tämän edeltäjänä, mutta se siirtyi yläkertakäyttöön, 

kun väsähti puolessa vuodessa. Sammuu, kun ei enää jaksa ja kesto on tällä hetkellä sellaista kaksion luokkaa, joten ihan kelvollinen vielä yläkertaan tai autojen imurointiin, mutta ei koskaan mikään huippu ollutkaan.
Vehkeiden kuvat netistä :)

Meillä on myös robotti-imuri, Neato XV15, joka on ajastettu imuroimaan keittiö joka päivä. Robotti toimii parhaiten tilassa, jossa sille ei ole liikaa esteitä ja me ei olla voitu tarjota sille ihan parasta mahdollista kotia. Se mm. tarvitsis 3m esteetöntä alaa latausasemansa ympärille, jotta voisi osata takaisin sinne ja meillä latausasema on keittiössä puusohvan alla. Kynnyksetkin meillä on melko korkeita, se pääsee keittiöstä pois, muttei enää takaisin sinne kynnyksen mallista johtuen. Kallen mielestä tämä on turhake, minun mielestä sympaattinen ja "ihan avulias". Ei enää ehkä tunnu hintansa arvoiselta, mutta imuteho on ihan yllättävän hyvä ja toimii tarkoituksessaan kohtuullisesti. Imurissa on näyttö, jonka avulla se kertoo mikä milloinkin on hätänä, jos ei pääse etenemään, löydä kotiinsa, on jostain muulla tavoin jumissa tai säiliö täynnä..Jne. Se myös kiittää kun roskasäiliö on tyhjennetty. Tekee siis kuitenkin paljon enemmän kuin moni mies :D

Suosittelisin laitetta varauksella, riippuu millaista tilaa sillä on tarkoitus siivota ja millaiset odotukset siihen kohdistuu. 

Hän, jota ilman en enää voisi elää on meidän uusin hankinta siivouslaite perheeseen.
Kärcher pesevä imuri SE 6.100.
Jo pelkästään se, että meillä asuu kuolaavia uroksia (Humppa ja Helmi ei kuolaa), puhumattakaan Helmin pikku viasta (josta nyt en viitsi joka postauksessa mainita :)), tämä on osoittautunut todella tarpeelliseksi hankinnaksi.
Halutaan pitää mattoja lattiassa, koska kodikkuus, lämpö ja Äijä, joka ei viihdy paljailla lattioilla, mutta meillä ei todellakaan riitä vesipesu tai kaksi kesäisin ja lumipesu talvisin, parin viikon välein saan Kärcherillä niistä irti tasan saman väristä vettä, mitä meidän keskipiha on.
Seuraavan kerran kun uusitaan pihasora, pitää vielä tarkentaa että haluan soraa, en hiekkaa jossa on vähän kiviä.
Koirat kulkee sisään ja ulos monta kertaa päivässä ja 16 tassua on yhteensä tosi monta varpaanväliä, jossa hiekkaa voi kuljettaa sisälle. Tassupyyhe roikkuu sievästi oven pielessä, sitä käytetään vaihtelevasti, lähinnä minä ja sen jälkeen kun on juuri siivottu.
Tiedän että moni pitäis näitä koiria pihalla paljon enemmän tai jopa tarhassa jatkuvasti, mutta me emme halua niin tehdä, ne on seurakoiria ja kun ne jättää ulos niin että on itse sisällä, ne tavallisesti käkkii terassilla ja katselee ikkunoista sisälle :D Ole siinä sitten..
Keksii ne joskus itsekin tekemistä pihassa, mutta kyllä ne selvästi kaipaa meitä joka hetki kun ei olla ihan samassa ilmatilassa ja näköyhteydessä, ne on tärkeitä asioita koirille, vaikka ne itse nukkuisivat.

Toivoin jo viime jouluna lahjaksi kunnon kuramattoa, halvat on huonoja, testattu jo. Mattojen käyttöikä meillä on pidentynyt huomattavasti tuon Kärcherin tulon jälkeen ja se on varmasti maksanut itsensä jo takaisin. Lisäksi sillä on pesty sohvaa, kun se oli hoidossa myös veneen penkkejä, auton istuimia ja patjat ajattelin sillä pestä kunhan tuo aviovuode hiukan ensin vanhenee. Myös lattioiden pesu onnistuu tuolla, mutta siihen käytän mielummin puuvillalankaista levymoppia.
Myös kuivausrumpu on mun mielestä eläintaloudessa erittäin hyvä, nukkasihdin tyhjentäminen on niin terapeuttista, ne pölyt ja karvat ei kulkeudu enää pois kodinhoitohuoneesta kuin roskiksen kautta.

Nämä ovat meidän kodin pelastus ja se, että siivoaa joka päivä ainakin jotain. Varmasti sekin vaikuttaa, jos jaksaa pitää järjestystä yllä ja kiinnittää huomiota materiaaleihin.

Nautin nyt sen aikaa, kun tuo lumi pysyy, se auttaa vähän, pidän ehkä jopa välipäivän siivoamisesta -hurjaa.

20.11.2013

Minipossuryhmässä pidettiin sadannen jäsenen kunniaksi arpajaiset, kaksi viikkoa oli aikaa osallistua ja koko sen ajan odotin että pääsen arpomaan :D Pitänee tehdä tuosta perinne, koska mun mielestä se ainakin oli hauskaa. Yllätyksenä tähän päivään asti pidetty paketti lähtee tänään arvonnan voittajalle, joka sattui olemaan meidän kolmen pienen porsaan kasvattaja Tarja.

Lenny ja Humppa on ilmoitettu Rally-tokokisoihin tammikuulle ja Humpalla on ylihuomenna 2v synttärit.
Helmille, Äijälle, Mäylle, Hemmolle, Kuralle, Kiivalle, Ronjalle, Turolle, Kukalle ja Käpylle kuuluu tavallista hyvää.

Mitä sinulle kuuluu?

14.11

Terveisiä Käpylästä ;)
Tuntuu että olen neljä päivää viettänyt aikaa vähän tavallista tiiviimmin kiinni siassa. Käpy on osoittautunut ihanaksi pikku tytöksi, luopumissyy ei ole voinut olla siinä itsessään, ostaja vaan ei ole tainnut ymmärtää hankkineensa possun. Onneksi oli niin kovin halukas luopumaan, taisi olla tosi kypsä siihen :D
Tosiaan, kannattaa varoa mitä sosiaalisessa mediassa ääneen möläyttää, sen ja ihanien tuttujen ansiosta meille päätyi melko yllättäin sekä Humppa, että nyt Käpy.

Olen ennenkin kertonut, kuinka meillä possut "sisäänajetaan" lemmikeiksi, me nukutaan niiden kanssa (minusta tämä on yksi parhaita keinoja rakentaa luottamussuhdetta ja ystävyyttä). Tietenkin tehdään muutakin, porsas on mukana kaikessa mitä päivän aikana tapahtuu, mutta koska se itse nukkuu paljon, päivät rytmittyy vähän sen mukaan. Käpy on ollut meidän tähän astisista porsaista paras nukkuja, Turo ja Kukka valvotti jonkin verran ja mekään ei varmaan osattu toimia niiden kanssa ihan niin johdonmukaisesti. Nyt kun Käpy on kulkenut neljä päivää käsivarsilla ja simahtanut milloin mihinkin asentoon ja koska kenenkin päälle, se saa alkaa pikku hiljaa etsimään itseään ja omia jalkoja. Kunhan possu tepsuttelee sisällä hyvin perässä, osaa varmasti nimensä ja on riittävän ahne ruuan perään, se saa mm. ulkoilla pihassa, tällä hetkellä vuodenaika kyllä vähän rajoittaa tätä. Myöhemmin se pääsee myös tutustumaan aikuisiin possuihin, Kukkaan nyt ainakin jo aika pian. Voi kuinka paljon toivonkaan, että niiden yhteiselo lähtisi sujumaan ja ne sais toisistaan ystävät, bonusta ja plussaa jos kaikki tulee toimeen keskenään vielä joskus, mutta ensisijaisesti toivon Kukan ja Kävyn löytävän yhteisen sävelen.
Käpy on tutustunut muihin possuihin karsinan lautojen välistä ja ollut pupuilla päivähoidossa kuten Turo ja Kukkakin olivat pienenä. Koirat on vasta päässeet haistelemaan, niin että possu on sylissä.
Yhtään hätää se ei ole tehnyt sisälle, ajoitus on ollut toistaiseksi kunnossa kun syönnin päälle se on viety vessaan talliin, kylmän pihan läpi kulkeminen varmasti myös laittaa pissan liikkeelle.

Tätä nämä kuvat nyt on, ei se paljon muuta tee, nukkuu ja näyttää tyytyväiseltä

Pissasta puheenollen.. Helmin virtsankarkailu alkoi olla taas siinä pisteessä, että "kukkahattulääkkeet" (luontaistuote) ei yksin enää auttaneet, Propalin on taas kokeilussa maksimi annostuksella. Helmi inhoaa sen makua ja liuosta annetaan 3x päivässä. Propalin on auttanu ehkä vähän, ei toistaiseksi ole täysin oireeton, mutta edes osa pysyy rakossa (herralle kiitos Kärcherin pesevästä imurista!). Sain myös vinkin toisesta virtsankarkailuun koirilla käytettävästä lääkkeestä, joka on tabletin muodossa, Rinexin reseptiä mennään ehkä jossain vaiheessa ruinaamaan, samalla Helmi voisi käydä 10v perustarkistuksessa.

Humppa kävi tänään lonkka- ja kyynerkuvissa. Sitä suhtautuu vähän erilailla kodinvaihtajan kanssa noihin asioihin, tulee mitä tulee, ei voi syyttää tai kiittää itseään kun koira on tullut vasta siinä vaiheessa kun se on "ylös kasvanut". Jännä paikka se on silti aina. Kuvat lähti kennelliittoon arviona C/C ja 0/0 tai 0/1, toinen kyynär oli rajatapaus nollan ja ykkösen välillä. En odota lonkkien muuttuvan muuksi, Kari Ventelä arvioi hyvin ja on alansa huippuja, voin lakata jännittämästä siis. Päänsärkylääkkeenhän otin jo menomatkalla :)
Onneksi kuvat ei näyttäneet tuon huonommilta ja ennen kaikkea, onneksi koira on ihan sama kuin ennenkin.
Humpalla olisi rodulleen annettavaa, sen luonne on aivan vertaansa vailla oleva ja se on tyypiltään myös ihanteellinen ja alkuperäisen rakenteen omainen. Painoi 51kg, aika pienihän se on, joskaan ei haittaa meitä.

Kaikista omista koiristani en ole sitä mieltä, että ne on rodulleen eduksi ja ylpeydeksi, yhtään sen enempää kenestäkään "pahaa puhumatta" ja erittelemättä, niin onhan se aika surkuhupaisaa, että tuo 22h vuorokaudessa nukkuva nahkakasa on meidän koirista tervein luuston osalta. :D Äpy on rakas, siinä missä kaikki muutkin, mutta tosi kun vesi on, että kun noiden kolmen saman rotuisen menoa katsoo, ei ikimaailmassa uskoisi miten nuo tulokset jakautuu niiden kesken.

Kiitollisia saadaan olla, että meillä on noin ihanat ja hienot lemmikit, ja tämän vuoden eläinlääkärikulut on muuten rajoittuneet vain noihin terveystutkimuksiin ja kastrointeihin, muuta asiaa meillä ei sinne ole ollut ja hyvä niin.
...Niin, vaikka onhan tässä vielä kuusi viikkoa tätä vuotta jäljellä, mitä vain voi tapahtua, vaikka jo huomenna, kun aiotaan tehdä koirien kanssa jotain tosi kivaa, ehkä ainakin piiitkä metsälenkki.

11.11 YLLÄTYYYYS!

En voi kirjoittaa pitkästi, koska se nukkuu mun käsivarren päällä... Shhh...
En vielä aamulla tiennyt, että tästä tulee erityismaanantai, mutta sitten tuli viestiä Kukan ja Turon kasvattajalta. Meidän naapurikuntaan oli mennyt possu, jonka piti päätyä hyvään kotiin, mutta unohdettiin kertoa että se on yllätys-isänpäivälahja.
Noh, se isä odotti ehkä taskulamppua tai tunkkia, koska tästä haluttiin pian eroon.
Me ei mietitty hetkeäkään, tiesin Kallen mielipiteen joten uskalsin suorilta luvata, että me haetaan se heti.

Sen piti tulla meille "etsimään kotia", kuka uskoo että me ikinä tuosta enää luovutaan..
Käpy <3

Viikonloppunahan tehtiin siis päätös muutenkin, että neljäs possu tulee, koska Kukka on vähän kolmas pyörä. Tämä kävikin helposti ja aika paljon äkimmin kuin oltiin ajateltu :) Nyt toivotaan vaan että Käpy viihtyy meillä ja sitten kun sen aika on, se huolitaan porukkaan, muuten me joudutaan vähän raksailemaan possulassa.                                                                                                                 

Ensimmäiset päivät ainakin se saa olla sisällä ja nukkua välissä, kuten meillä on toimittu Kukan ja Turonkin kanssa, kun ne porsaina tulivat.

Nyt mä alan ihastelemaan sitä.

1.11

Taas kirjoitan yöllä. Mun piti aloittaa jo aiemmin, mutta unohduin roikkumaan sohvalta lattialle ja rapsuttamaan Äijän mahaa, pitkin ja hitain vedoin, kainaloista ja paljaasta nahasta hellemmin, just niin kuin se eniten tykkää, meidän rakas möhkö.
Koirilla on vatsat täynnä ja huoneilmassa se joka syksyinen tuoksu, kun koirat on syöneet paljon luita...
Jos tiedätte mitä tarkoitan :)
Pakastin on siis taas täynnä riistaa, lähialueelta kaadettua, hiilijalanjälki sen kun pienenee.

Äijä ja Humppa, samanlaiset erilaiset

Päivittämisestä oli vähän taukoa, olin viime viikon Gran Canarialla työreissulla, aika hääviä, vaikka koti-ikävä vaivasi jo toisesta vuorokaudesta lähtien. Me ei olla ikinä oltu Kallen kanssa noin kauaa erossa, enkä mä ole koskaan ollut erossa laumastani muutenkaan, oliskohan kaks yötä ennästys ennen tätä.

Noh, kivaa oli kuitenkin ja joka päivä oli niin paljon puuhaa, että aika kului tosi nopeesti.

Käytiin ohjatulla retkellä Las Palmasissa shoppailemassa, omatoimisesti matkattiin Puerto Ricon shopping centeriin kolme kertaa, lenkkeiltiin (ylämäki-alamäki-ylämäki-maastossa) joka ilta ja välillä myös aamuisin. Kahlattiin Atlantin valtameressä ja grillaattiin itseämme hotellin altaalla. 

Kulkukissoja näkyi muutama, oikein hyvä kuntoisia ja viihtyivät hotellien lähistöllä. Yksi ainoa kulkukoira, hovawartin näköinen upea ja hyvä kuntoinen, mutta ei piitannut ihmisistä ollenkaan ja katosi lopulta Angry Birds puistoon aidan yli loikkaamalla. Paikallisilla näkyi pieniä koiria.

Kyllä kelpasi, mutta kotiinkin oli ihana palata ja vastaanotto oli riemukas. Tämän viikon olenkin ollut vapaalla, muuten vain kiireinen..

Eilen oli Kukalla ystäväeläinilta Forssassa ja tänään siitä oli juttu Forssan lehdessä. Artikkeli ei ikävä kyllä näy netissä, mutta sain sen skannattuna ja olen ihan tyytyväinen. Toimittaja oli kirjoittanut oleellisimmat asiat ja ilokseni huomasin, että hän oli myös lukenut mun antaneen laji-infon, koska osa jutuista oli sieltä ja sellaisia mitä en tiedä eilen sanoneeni erikseen. Hyvä, taas on saatu lisää tietoutta jaettua ihmisille.
Kukka käyttäytyi hyvin, oli ensimmäistä kertaa valjaissa ja varmaan myös viimeistä, ei siksi että se olisi häirinnyt Kukkaa itseään, mä en vaan nää sikaa hihnan päähän sopivana eläimenä. Kesäkeikat oliskin kivempia ja aitaus on ehkä parempi kuin valjaat, no, osan ajasta Kukka olikin mun sylissä.
Ystäväkoiria paikalla oli kaksi, labbis tuli hyvin toimeen Kukkasen kanssa ja kun Kukkaa ahdisti, se topakkana tyttönä röhkäisi kovaa ja Kuru väisti. Niinhän se toimii kotonakin, koirat heittää maihin ja kumartaa.
Onhan se aika pelottava.. :)

Ennen ystäväeläiniltaan lähtöä Kukka oli suihkussa ja nukkui päiväunet,
poikkeuksellisesti sohvalla

Minipossun hankinta

Kun päätät hankkia itsellesi minipossun, sitoudut siihen 10-15 vuodeksi, eteen tulee jossain vaiheessa todennäköisesti kysymyksiä ja myös monia ihmetyksenaiheita on mukava jakaa kasvattajan kanssa.
Kasvattajan valitseminen onkin olennainen osa minkä tahansa lemmikin hankintaa.

Itselleni sillä on ehkä jopa korostunut merkitys, taas toisaalta kodinvaihtajalemmikkiä ottaessa se ei painoitu tärkeänä juuri ollenkaan, miksikö?
Kun hankin eläimen poikasena/porsaana/pentuna, voin vielä vaikuttaa siihen millaista kasvatustyötä tuen, näitä "rakkaudesta rotuun" käsityksiä kun on joka lähtöön. Kodinvaihtaja eläin taas on jo syntynyt ja olemassa, täysin syytön siihen minkälaisiin lähtökohtiin alunperin, eikä kasvattaja saa tällöin minulta myöskään rahaa toiminnan tukemiseen.

Minulla on muutama kasvattaja-ystävä, ei voi sanoa että ystäviä, jotka kasvattavat koska olen tutustunut heihin nimenomaan eläinten ansiosta. Meillä on sananlainen arvomaailma ja tapa pitää eläimiä, esimerkkejä mainitakseni, en ostaisi minipossua kerrostalossa asuvalta kasvattajalta, tai seurakoiran pentua ihmiseltä, joka pitää koiriaan tarhassa, erossa ihmisistä ympäri vuorokauden.
Totaalinen turn-off on totta kai kaikenlaiset eläinsuojelurikkomukset menneisyydessä, eikä sekään kovin hyvää kuvaa anna, jos kasvattaja ei tule toimeen muiden samaa lajia harrastavien ihmisten kanssa.
Eläinlajin jalostaminen ei ole yksityisyritys, ei pääse kovin hyviin tuloksiin ja laajaan geenipooliin jos hommaa pyörittää ilman hyvää verkostoa.
Kaikki kasvattaminen on jalostamista, jokainen syntyvä pahnue/pentue on yhdistelmä joka saattaa vaikuttaa tuleviin polviin. Ostajana olet kuluttaja, kuluttajat määrittävät sen millainen toiminta kannattaa.

Googleta, kysele ja huutele puskaradioon, älä luota vain kauniisiin kuviin ja mielikuviin!
Ole otettu, mitä enemmän kasvattaja kyselee sinusta ja olosuhteista, johon eläintä olet ostamassa,
se kertoo vain välittämisestä!

10.10

Kuulumisia, ei uusien kuvien muodossa, rakas kamerani muutti uuteen kotiin ja kaipaan sitä varmasti siihen saakka, kun saan uuden. En ole vielä edes päättänyt mikä sen seuraajaksi tulee, tämä edeltäjähän oli Canon EOS 1000D ja se oli mulla melko tasan neljä vuotta, ostin sen vähän Äijän meille muuton jälkeen. Nyt tuntuu totta kai siltä, että koko ajan olis jotain mitä valokuvata, eikä lenkkikään tunnu yhtä mielekkäältä, kun siitä ei voi tallentaa mitään muistikortille. Tämä on kuitenkin varmaan vähän sama tilanne kun auton vaihto, kunhan vaihdat parempaan, entisen kaipuu unohtuu pian. Canon EOS 60D taitaa olla mun valinta.
Isompia hankintoja mulla on tapana harkita jonkun aikaa, vanhuuden mukana tuomaa viisautta kai.

Modkat oli myös tuote, jonka hankkimista piti miettiä hetki. Näin sellaisen ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten, 130e ja kyseessähän on kissanvessa, naurahdin ja jätin sen kauppaan. Tuote oli mun mielestä kuitenkin nerokas ja kaunis, käytännöllisenkin oloinen. Kissat ei aina mielellään samaa vessaa käytä, minkä toki ymmärtää, Hemmo on aika haisis vaikka leikattu onkin. Mäy sitten kusi olkkarin ihanan karvalankamaton pilalle ja tiesin, että toinen vessa on ihan tosissaan hankittava. Ostaakko susiruma muutamalla kympillä vai kerralla sellainen, jota myös kestää katsella..

Kuva netistä

Niin mä sitten kypsyin ajatukselle ja kun tuli aika sellainen hankkia, ei niitä enää saanutkaan oikein mistään ja hinnatkin vaihtelivat. Käyttelyjä ei kaupan ollut ja käyttökokemukset oli todella positiivisia, tämä vain lisäsi tunnetta siitä että se toimii ja muidenkin kissat on siihen tykästyneet, vaikka on ominaisuuksiltaan tavallisesta poikkeava.

150e siitä sitten piti pulittaa ja tämä oli markkinoiden halvin tämän hetkinen hinta.
Kissat otti laatikon hyvin omakseen ja se sijoitettiin vanhan paikalle, joka siirrettiin vähän piilompaan paikkaan, molemmat on nyt kuitenkin käytössä ja Mäy ainakin käy haistelemassa molempia, ennen kun arpoo kumpaa voi käyttää. Uusi hiekka tuoksuu vauvantalkille. Voi noita meidän hyötyeläimiä, niistä on tullut hienostelijoita hyvien hiirenpydyksien sijaan. No kohta on talvi ja tallissa pääsee varmaan töihin.

Humpan kanssa aloitettiin Rally-toko kurssi, ilmottauduttiin ohjattuun ryhmään lähinnä sen takia, että tulis treenattua halliolosuhteissakin ja saataisiin erilaisia häiriöitä, mitä kotona on mahdollista järjestää.
Eka treenikerta oli maanantaina ja tulipa taas todettua kuinka herkkä Humppa on, ei sitä häirinnyt muut koirat tai melkolailla uusi ympäristökään (oli ollut samassa hallissa pari kertaa aiemmin), mutta mulla ei ollut huippufiilikset ja sen kyllä huomas myös koiran keskittymiskyvyn puutteena.
Kotona ollaan harkkailtu itseksemme pariin kertaan, olen tehnyt rataa tai harjoiteltu vain yksittäisiä liikkeitä. Mulle tekis hyvää myös välillä kuivaharjoitella pelkän hihnan kanssa, se vaan tuntuu -todella-typerältä, mutta luulen että Humppa hyötyis siitä jos mun sählääminen vähenis ja vaihtuis vaikka joskus varmuuteen.
Lennyn ohjaaminen on erilaista, sen hyvä tuuli tarttuu muhun ja meidän tekemisessä on ehkä enemmän huumoria, Humppa taas tarvii kannustusta ja nostoa, eli ihan tärkeimpänä sen, että mulla on asenne kohdallaan. Itsetutkiskelun paikkoja, koiran kanssa harrastaminen ei tosiaan ole ihan niin yksinkertaista kun joku vois kuvitella.

Kerroin joskus aiemmin jo siitä, että meidän kuvia on tulossa Eläinsuojeluyhdistysten kummit ry:n ensi vuoden kalenteriin, nyt ne on tulleet painosta ja saatiin jo muutama kappale.

Kalenterin kannessa on meidän kasvattikani, vähän ennen luovutusikää, Tammikuussa Lenny ja Pihla ja Marraskuussa Ronja. Sivuille on sisällytetty pienet lajikohtaiset infotekstit myös.

Tammikuu: Lyhytkarvainen Bernhardinkoira Lennart ja Siperianhusky Pihla.
Suomessa on yli 300 rekisteröityä koirarotua. Koiraa hankittaessa on perehdyttävä rotukohtaisiin vaatimuksiin ja koiran valinnassa on ensisijaisesti huomiotava eri rotujen käyttätarkoitukset, ominaisuudet ja rotuihin liittyvät perinnölliset sairaudet esteettisten ominaisuuksien sijaan.

Marraskuu: Minipossu Ronja asuu kahden muun minipossun kanssa ja suurimpana ja vanhimpana on lauman pääpomo. Keväästä syksyyn minipossut asuvat ulkotarhassa, jossa on mökki, talvella tallissa, josta ulkoilevat pikku pakkasilla pieniä aikoja. Minipossu on muiden sikarotujen tapaan laumaeläin ja se tarvitsee seurakseen lajitoverin. Älykäs ja sosiaalinen minipossu soveltuukin lemmikiksi vain maaseudulle, missä sillä on mahdollisuus päästä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä tonkimalla ja tutkimalla maata.

Loppuun vielä Lennartin kuulumiset :)

Messupossu

Porissa järjestettiin tänään Suuri Lemmikkitapahtuma, jonne meitä jo aikaa sitten kysyttiin esittelemään minipossuja. Jaksanhan minä näistä puhua, meillä on sosiaalinen ja kompaktin kokoinen possu, jota esitellä, sekä ainakin itseni mielestä mulla on realistinen ja järkevä käsitys siitä, mitä näistä pitäisi ihmisille kertoa.

Meidän VIP-aluetta, Kukka järjestelee kun laitoin pahnat vähän väärin

Kirjoitin lajiesittelyn, jonka olen täälläkin julkaissut ja tulostin niitä mukaan, rekvisiitaksi lähti myös pari paalia olkea, pajupossu, lampaantalja ja kani + iPadissä pyöri non-stoppina kuvia meidän possuista :)
Pyyntöni mukaisesti meille oli järjestetty oma "VIP-alue", sivuhuone, jossa saimme olla vähän rauhallisemmassa ympäristössä. Kävijöitä oli paljon, klo 11-17 välillä oli ehkä kaksi parin minuutin mittaista hetkeä, jolloin suurinosa yleisöstä oli katsomassa käärme-esitystä, muuten meillä oli koko ajan seuraa ja ihmiset kyselivät paljon.
Melkein jokainen halusi jotain tietää possuista ja/tai koskettaa sitä.
Annoin kaikkien niiden koskea Kukkaa, joiden luokse Kukka itse meni.

Päivän kysytyimmät asiat
1) Kasvaako se vielä?
2) Missä me niitä pidetään?
Eli oleelliset ja tärkeät asiat ihmisiä kiinnosti, minkä kokoisiksi minipossut kasvavat ja millaiset olosuhteet on niille sopivat. Possun kokoon liittyviin kysymyksiin oli vaikeampi vastata, todella moni kertoi nähneensä paaaaaljon Kukkaa suurempia minipossuja ja taas muutama mainitsi nähneensä telkkarissa iiiiihan pikkuisia mikropossuja. Noh. Esitteet tuli tarpeeseen..
Selvitin monen ihmisen kanssa mikropossu/minipossu käsitteitä ja varmasti muistin mainita kaikille kokoa kysyville, että Kukka on lajinsaedustajaksi täysin romantisoitu versio, todellakin harvinaisen pieni ja vielä noin pirun hyväntuulinen koko ajan :)
Haluan antaa lajista kiinnostuneille todellisen vaikutelman, jos se vähentäisi pettymyksiä ja minipossujen kodinvaihtoja.

Kukka jaksoi päivän hämmästyttävän hyvin, se nukkui kahdet pienet päiväunet, pää mun jalalla, muuten se touhuili ja tervehti ihmisiä.
Mieleenjääneitä kohtaamisia oli tänään monta, kahdellakin tavalla, olen huomannut että osa ihmisistä on todella vieraantuneita luonnosta ja eläimistä, onneksi kuitenkin suurinosa ymmärsi että kun possu nukkuu, se silloin nukkuu ja kaikki lapset eivät voi tulla aitaukseen sisälle sitä lääppimään tai pitää sylissä.
Eläinten ehdoilla mennään tuollaisissa tapahtumissakin ja lapsillekin pitää opettaa, että ne on tuntevia olentoja eikä ihmisten viihdyke.

(c) Mila Koskinen

Oli todella ilahduttavaa kuulla, kun muutama vierailija kertoi tulleensa tapahtumaan vain Kukan takia, jotkut olivat selvittäneet siitä asioita etukäteen. Saimme myös palautetta siitä, että se näkyy ihan ulkopuolisillekkin, kuinka läheiset välit meillä Kukan kanssa on.
Eläinlääkärintarkastuksestakin tuli pisteet kotiin, Kukka oli lääkärin mukaan todella hyvässä kunnossa.
Käsittämättömän moni kävi katsomassa ja jututtamassa meitä kahteen kertaan, kun oli tullut lisää kysymyksiä mieleen ja halusivat käydä vielä sanomassa possulle heipat. Oman minipossun hankkimista harkitseviakin oli pari ihmistä, tiesin kyllä ketä kasvattajaa voin sydämestäni suositella, jos hankintaan asti aikovat edetä.

En muista kuinka monta kertaa päivän aikana kuulin "Mäkin haluun" ja "Otetaanko mekin tuollainen" -tyyppisiä kommentteja, mutta esittely käteen heillekkin ja vastaukseksi kysymykseen:


Kyllä, ne on ehdottomasti aivan ihania ja helppojakin lemmikeitä pitää, JOS niille on asianmukaiset tilat ja omistajalla realistinen käsitys lajista ja sen tarpeista.

Onnea Äijä!

Päivänsankari 26.9.2013

Äijä 6v
Näyttää sonnilta, mutta on sisältä pupunen.

Äpyssä harmittaa vain yksi asia, ei olla saatu tuntea sitä pienenä.
Se syntyi kutakuinkin niihin aikoihin, kun mulla alkoi olla jo pakottava tarve palata tämän hienon rodun pariin.
Pari vuotta siinä silti vierähti, Äpy eli muissa perheissä ja me etsimme itsellemme oikean tuntuista bernhardilaista. Ei yhtään tiedetty, että se on syntynyt jo, kaksi vuotta sitten ja etsii nyt meitä.
Aina ei ole Nää-Nään elämä ollut niin hyvää, kuin mitä olisi sille suonut, mutta ne on menneitä ja meillä on vielä toivottavasti pitkään yhteistä aikaa.
Näistä neljästä vuodesta Äpyä kiitämme, se on ollut meille mitä parhain koira, joka aamu halataan ja kiire unohtuu. Ollaan vain siinä hetkessä, me yhdessä.

Pari viikkoa vanha kuva iltavillistä, kottikärryä kaatuu ja heikompia vähän hirvittääkin

Synttäriaamu alkoi vähän tavallistakin hartaammin hellyydenosoituksin, liekkö noussut vähän neste päähän, kun koira koitti aivan pokkana tulla sohvalle mun viereen, kun meikkasin. Huomautin asiasta ja ilme oli sen mukainen, kun asia olisi ollut ihan uusi ja mun palaute täysin yllätys.
Tässä illalla se mölisi koirien sängyssä makaavalle Lennylle niin kauan, että Lenny ei jaksanut enää kunnella, vaan väisti ja päästi Äijän yksin sänkyyn, jossa se sitten asetteli päätään tyynyille ja leveili.
Aamulla koirille vaihdettiin puhtaat lakanat. 

Äpy on nautiskelija.

Pieni video Humpasta ja Lennystä, ne jaksaa heti aamusta :)

                                   Tällaisia olen tehtaillut vapaa-ajallani, siis sillä ihan omalla:

Pakko hehkuttaa vielä parista viime päivien hankinnasta:

Pentikin Rio jakkara, omani on kyllä valkoinen -ihku (kuva netistä)

IKEAn Fabrikör vitriini -harkinta-aika ei auttanut, tämä oli saatava, en kadu.

                         Sain sen -40% hinnalla ja valmiiksi koottuna, esittelykappale.

 

Kaulakoruni, jolle kännykuva ei tee oikeutta.

                                            Tätä katselin ensimmäisen kerran jo yli vuosi sitten,
                                            tiesin että kun joskus rotukorun hankin, se on tämä.

Loppuviikolla tulossa vielä postausta niistä lemmikkimessuista.

Nyt Harjunkylä hiljenee, hyvää yötä. Huomenna siivotaan ja leivotaan.

Suuri Koiratapahtuma

Himokselta kotiuduttu.
Suomen Landseeryhdistys, Bullmastiffit&Mastiffit ja Bernhardinkoirayhdistys yhdessä järjestivät Suuren koiratapahtuman, jossa mekin oltiin perjantaista lauantaihin.

Perjantaina oltiin perillä vasta iltasella, ehdittiin hyvin osallisisksi olennaiseen, eli Racletteillalliselle.
Raclette on juustoa, joka sulatetaan ja kaadetaan lämpöalustalta suoraan lisukkeiden päälle, meidän lisukkeet oli pikkusuolakurkut, hillosipulit ja perunat. Juusto on sanoinkuvaamattoman hyvää ja oikeastaan ne lisukkeet on aika sivuseikka. Minulle tämä oli toinen tutustuminen racletteen.
-Kiitos Tanja, tästäKIN!

Kuva netistä

Jälkkäriksi suklaafondue, mansikoilla, vaahtokarkeilla, banaanilla ja kiiwillä. Vaikeaa valita mikä oli paras dipattava. Uuh ja aah!
Istuttiin iltaa pitkään ennen nukkumaan menoa ja lauantai toi tullessaan kasvattajapäivät.

Kuva netistä

Kasvattajapäivillä oli kolme luentoa:
Henna Syrjälä -Möhkö harrastuskoirana, ajatuksia ison koiran (toko)koulutukseen
Olli Wuorimaa -Koiran ruokinta
Pekka Orava -Luonnetesti
Ja keskustelua jalostustarkastuksesta, joka järjestettiin tässäkin tapahtumassa sunnuntaina.

Luentojen jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria ja sen jälkeen piti lähteä kotiin, mutta meidät taivuteltiin osallistumaan vielä Match show`hun (Lenny SIN/- ja Humppa PUN/4.). Arvokasta esityskokemusta minulle, joka en kehässä ole koskaan oikein viihtynyt.
Mahtava viikonloppu! Ihania koiraihmisiä, eikä vähäisimpänä Sveitsistä Suomeen saapunut Bernard, joka on minun silmissäni jonkinlainen Bernhardinkoiraguru, omistaa Humpan isän ja monta mahtavaa koiraa, saa asua siellä, missä minä haaveilen joskus vielä käyväni. Rajoittunut kielitaitoni esti syvällisemmän keskustelun, mutta yksinkertaisia lauseita vaihdoimme ja oli hauska kuulla hänen kommenttejaan Lennystä ja Humpasta.

Kotona odotti meitä kovasti kuulemma ikävöinyt Äijä ja tietenkin muu oma lauma, Kalle sekä mun veli.
Onneks sen verran tuttu yövieras, ettei mun tarvinnut juuri emännöidä ja nukahdinkin aika pian kesken illan sohvalle :)

Nita Pystiffi, Humppa ja Lenny -liha liikkuu

Alla oleva kuva piti ottaa, koska kesän treenileirillä sovittiin Humpan siskon omistajan kanssa, että seuraavan kerran kun tavataan, pitää tytöillä olla "paikka" käsky sen verran vahvana, että järjellinen yhteiskuva saadaan otettua ilman, että koirat on hihnoilla kiinni penkissä, kuten silloin.
Tämä lavastettu tilanne (koirat paikoillaan) kuvattiin siis Himoksella, aivan rinteen juurella ja Lenny halusi tällätä itsensä siihen myös, kaikenhan ne tekee Humpan kanssa yhdessä.

Lenny, Humppa ja Alma

Tänään sunnuntaina oltiin koirien kanssa metsässä, tehtiin ihmisjäljet ja vähän hakuiltiin. Kiitos kärsivällisyydestä Johanna ja Minna, Lennyn ja Humpan kanssa mentiin liinat vähän löysemmällä :)

Humpan kanssa aloitetaan nyt Rally-toko ohjatusssa ryhmässä, tuleepahan treenailtua hallissakkin ja _ainakin_ kerran viikossa. Loppuvuoden aikana olisi tarkoitus käydä ensimmäissä kisoissa.

On meillä synttäreitäkin vietetty

Onnea Rakas!

HELMI 10v

15.9.2013

Minun elämäni koirat

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,

omia asioitaan ajatellen,

vaan on läsnä tässä hetkessä,

on minua varten.

Joka ei vaihda minua nuorempaan,

kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,

jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt

tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.

- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,

kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,

maailman keskipiste.

Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,

sydämeen asti, kun kärsin.

- Sinä suret, minäkin suren.

Jonka silmät nauravat, kun nauran.

- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,

aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.

Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,

henkensä minun käsiini.

Minun koirani.

Minun elämäni koirat.

(Anna-Liisa Suni)

Seuraavana viikonloppuna on Kukan aika ystäväpossuilla, kun Porissa on Lemmikkitapahtuma, jossa olemme esittelemässä lajia, toivottavasti eduksemme, mutta ennen kaikkea rehellisesti.